Uuninmuuraaja

Marraskuu

2012-01-07T06:51:00.000-08:00

Marraskuu meni pitkälti Paraisilla, jossa työn alla on enemmänkin muurausta. Ensimmäisenä nousi piippu kuin sieni sateella. Yheksään metriin kohoava mötikkä painaa jo itsessään lähemmäs 10 000 kg!

Apuna appari, työmiehet ja työmiesten nosturi. Kiitos heille!

Muurari työssä.

Pönttöuuni toisiopaloilmalla

2012-01-07T06:44:00.001-08:00

Lokakuussa muurasin yhden pönttöuunin, johon tuli myös toisiopaloilmakanava. Ilma ohjataan tuhkapesän kautta, josta se jakaantuu vapaasti rakoarinan läpi tulen alle sekä tulipesän takana olevan kanvan kautta tulipesän päälle. Palamisessa paloilmaa tarvitaan juuri tänne pesän yläosaan.

Tiilerin takka

2012-01-07T06:30:00.000-08:00

Lokakuussa muurasin ensimmäisen Tiileri takan. Se oli ihan hauska kokemus, kun kaikki palat oli numeroitu ja valmiiksi leikattu. Toisaalta kun ei tarvinnut ajatustyötä tehä niin pitemmän pääle voisi olla tylsempää.

Takka jäi odottelemaan lopullista pinnoitusta, kunhan rakentaminen saadaan vietyä eteen päin niin että se saadaan lämpimäksi.

Syyskuun hommia

2012-01-07T06:11:00.000-08:00

Kankaisten kartanon itä-siipeen muurasin yhden kaakeliuunin aliurakkana Muurausliike Timo Kososelle. Näihin uuneihin tuli sähkövastukset, joka ei tänäpäivänä ole kovin yleistä. Asian ymmärtää, kun paikka tulee näyttely/kahvilatilaksi. Uunien kautta saadaan tilaan mukava lämpö, eikä tulen kanssa tarvi leikkiä. Uuneissa on normaalisti savukanavat, joten ne saadaan tulisijkäyttöönkin varsin helposti.

Tulipesän pohjaan jätettiin aukko vastuksen kaapeleille.

Syyskuun hommia

2012-01-07T05:56:00.000-08:00

Tälle paikalle muurasin pyöreän kaakeliuunin TKT 39a, joka oli odottanut tallin lattialla yli kaksikymmentä vuotta. Asiakas oli aikoinaan purkanut uuni Turun keskustasta, jossa vanhojen talojen purku saattoi olla aivan tavallista.

Hyvää uutta vuotta 2012!

2011-12-30T09:32:00.000-08:00

Haluan kiittää kaikkia asiakkaitani, yhteistyökumppaneita ja muuten vain kiinnostuneita kuluneen vuoden ajalta. Toivotan myös oikein hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta 2012! Muuraamisiin!

VR:n vanha pumppaamo

2011-11-21T05:42:00.000-08:00

Tässä on vanha VR:n pumppaamorakennus, joka sittemmin on otettu vapaa-ajan käyttöön ja on sitä tänäkin päivänä. Asiakas tilasi sinne uudet piiput, toisen ullakolta ylös ja toinen vesikatosta ylös asti. Lisäksi keittiön Kotilieden tilalle muurattiin kaakelihella. Piiput muurattiin alkuperäistenp piirustusten mukaisesti. Mallia saatiin myös parin sadan metrin päässä olevasta vastaavasta rakennuksesta, jossa alkuperäinen piippu oli vielä tallella. Kruunuosaa koristaa ympäri kiertävä harkotus. Lisäksi piipun pää suippenee ylöpäin mentäessä. Suippo osa on päällystetty pellillä. Tämä parantaa vetoa sekä pienentää varsinaisen sadehatun tarvetta. Jos piippu on viikottaisessa käytössä, ei sadehattua välttämättä tarvitse. Vapaa-ajan asunnoissa hattu on ehdoton!

Uusi piippu nousi kuin sieni sateella. Ylhäällä oleva isompi piippu on juuri kuorittu pelleistä, jonka alta paljastui melko mätä sieni! Herää kysymys, suojaako pelti piippua? Ehkä mieluummin kypsentää.

Kohteeseenhan tuli vielä kaakelihella, joka on purettu Turun korppoolaismäeltä. Hella vaati hieman modifiointia, koska paikka oli sen verran erilainen.

Kamarin pönttöuuni oli nuohoojan mukaan siinä kunnossa, että olisi avattava uunin laki ja tarkastettava tilanne. Jotain omituista sieltä löytyikin. Muurari oli ehkä varmistaakseen laen kantavuuden laittanut useamman ratakiskon kiinnitysraudan laen ylitykseen. Ja kun laajentumisvaraa ei ole jätetty, on raudat pikkuhiljaa murentanut muurausta ylempää ja ympäriltä.

Korjasin tuliputken yläosaa ja tein normaalin"holvauksen" uunin laeksi.

Etelä-Pohjanmaalla

2011-10-10T05:45:00.000-07:00

Heinäkuussa sain olla mielenkiitoisella työmaalla Etelä-Pohjanmaalla, Kurikassa. Vanhaa kätilön virka-asuntoa restauroitiin uudelleen asuinkäyttöön. Muurausten osalta tilauksessa oli nelihorminen piippu, kaksi kaakeliuunia ja kaakelihella. Heinäkuun aikana sain aikaiseksi piipun ja yhden uuneista sekä muutamia palomuureja. Toinen kaakeliuuni ja hella on tarkoitus muurata tulevan kevään aikana.

Siinä pohja piipulle ja uuneille eli tuleva talon sydän. Kantavuutta testaamaassa talon isäntä. Alimmaisena alkuperäiset kivipaadet, jotka on kasattu ja kiilattu päälekäin. Pinta tasoitettiin betonivalulla, jonka päälle muurattiin harkkokerros hieman kylmää katkaisemaan.

Piippu puskee levennyksineen läpi välipohjan. Levennetty piippu on yksi perinteisistä rakennustavoista suojata liiallinen lämpeneminen eristeen kohdalla. Oikeassa ylänurkassa näkyy yläkerran uudet ikkunakaaret, jotka juuri on sovitettu paikoilleen koristeveistäjien toimesta.

Isäntä myhäilee tyytyväisyyttään!

Piippu kruunussaan ja pohjakate valmistumassa kovaa vauhtia.

Vasta rapattu pinta vielä märkänä kuultaa tiilikuvion läpi. Kuivuttuaan se kyllä tasoittuu ja tuleehan siihen kalkkimaali vielä päälle. Alhaalla reikä hellalle ja ilmanvaihdon hormille tyhjennysaukko.

Siinä tulevan kaakeliuunin paikka. Uuni on Wilhelm Andstenin valmistama mallin numero 156, joka on Oiva Kallion suunnitelema. Samainen malli löytyy Turun kaakelitehtaan luettelosita numerona 104.

Uunin pohja-ala on sen verran suuri, että sinne mahtuu hyvän kokoinen tulipesä sekä poskikanavat. Kuoriosasta saadaan myös verrattain paksu, jolloin uuni ei pitäisi kuumeta liian nopeasti liian kuumaksi. Ja lisäksi varaavaa massaa saadaan lisää.

Valmis uuni jää odottelemaan sopivaa kuivumisastetta, jolloin sitä päästään lämmittämään. Kaakeliuunin tulee kuivua noin kaksi kuukautta ennen lämmittämistä. Kesähelteellä on melkein turha kokeilla edes pientä tulta kun ei ole varsinaisesti lämpötilaeroa sisäilman ja ulkoilman välillä, jolloin vetoa voisi syntyä. Monesti sisällä on jopa viileämpää kuin ulkona, jolloin veto voi olla jopa sisälle päin.

Turun kaakelitehtaa kaakeliuuni nro. 242

2011-10-10T04:53:00.000-07:00

Kesäkuussa ennen kesälomia muurasin Tarvasjoelle Turun kaakelitehtaan uunin nro. 242. Uuni muurattiin entisen takan paikalle, jonka jäänteitä näkyykin taustalla.

Uuni on alaltaan suuri, joten tiiltä mahtuu hyvin ja varaavaa massaa enemmän.

Talon historia ulottuu reilusti 1800-luvun puolelle, joten nykynen uuni on lähempänä alkuperäistä, kuin 70-luvun avotakka.

Sotungin torpan muuri

2011-08-14T08:34:00.000-07:00

Toukokuussa muurasimma miehissä muurin Sotungissa olevaan torppaan. Mukana olivat minun lisäksi Muurausliike Timo Kosonen sekä apparina Juha Pönkkä. Homma sujui jouhevasti kolmeen pekkaan.

Muurin lähtökohtana oli vanha muuri, jonka pohjalta Timo laati piirustukset. Tämän mukaan sitten mentiin. Lopputulos hieman pienempi, mutta muuten lähes samanlainen.

Kaakeliuuni myytävänä

2011-08-14T07:36:00.000-07:00

Myytävänä Turun kaakelitehtaan uuni. Uunin malli on mahdollisesti numero 2 jokin versio. Tästä setistä on mahdollisuus muurata uuni suoralle seinälle tai nurkkaan. Jos olet kiinnostunut niin soittele!

Kaakeliuuni myytävänä

2011-08-14T07:28:00.000-07:00

Myytävänä Turun kaakelitehtaan uuni numero 253. Muutama kaakeli haljennut, mutta liimattavissa. Muuten kaakelit hyvässä kunnossa! Uunin voi muurata suoralle seinälle tai nurkkaan.

Vanhan leivinuunin restaurointi

2011-04-24T10:53:00.000-07:00

Edellinen kohde Taivassalossa näytti tältä kun tulin paikan päälle. Omistaja halusi siihen hellan takakaisin ja kaikki rapatut pinnat uusiksi. Yläosa (keltainen) on kaukaa katsottuna aivan kohtalaisen näköinen, mutta tarkemmin tarkasteltuna maali kupristelee ja lohkeilee. Alkuperäisen rapatun pinnan päälle oli maalattu useita maalikerroksia. Alimmat varmasti olivat pellavaöljypohjaisia ja päällimmäiset lateksipohjaisia. Ennen viimeistä maalikorrosta oli tehty vielä tasoitus jollain tuntemattomalla tasoitteella. Tällaisen sotkun poistaminen pinnasta on melko työlästä, joten päädyin uusimaan koko rappauksen. Keskimmäinen kerros on aitoa uunikaakelia, joka jossain vaiheessa on uudelleen pinnoitettu kaakelilla jostain tuntemattomasta syystä. Myös leivinuunin luukku oli muurattu umpeen ja kaakeloitu yli. Ja senhän tietää, että sanerauslaasti, jolla kaakit on kiinnitetty, ei irtoa vanhan uunikaakelin pinnasta ainakaan särkemättä pintaa. Eli vanha uunikaakelipinta täytyi unohtaa ja ratkaisu oli ylirappaus. Alaosa oli ollutkin rapattu pinta tai ehkä aikanaan pellitetty kuten tavallista.

Leivinuuni löytyi kaakeloinnin alta hieman romahtaneena. Romahtanut tiiliholvaus tuntuu aina yhtä epätoivoiselta korjata käyttämällä tiiliä. Paljon helpompo korjausvaihtoehto on käyttää tulenkestävää valumassaa, johon restauroija suhtautuu aina enemmän tai vähemmän epäluuloisesti. Itse olen kuitenkin sitä tietyissä tilanteissa käyttänyt vaikkei pidä olettaa sitä kaiken pelastavaksi ihmeaineeksi, kuten eräs vanhempi muurari on sanonut. Tässä tilanteessa käytin valumassaa ja loppuviimein melko reilulla kädellä. Kun laitoin alapuolelle tuen, pääsin yläpuolisesta nuohousluukusta valuttamaan massan holviin. Valumassan käyttö ei varsinaisesti ole perinteinen menetelmä, mutta varsin toimiva monissa tilanteissa. Loppuviimein valoin luukun ympäryksenkin valumassasta kun se niin helppoa ja riemuisaa oli:) Ja rumahan siitä tuli, melkein hävettää julkaista tällaista tekelttä. Mutta siihen sain hyvin ruuvattua luukun kiinni pulteilla.

Ja toinen vaihtoehto olisi ollut muurata nuo palaset tulenkestävästä tiilestä. Tämä palapeli ei varmasti olisi ollut ainakaan kestävämpi ratkaisu.

Korjauksien jälkeen muurasin perinteisen hellan, joka muurikokonaisuudessa joskus on ollutkin. Uutena juttuna asiakkaan haluama puukolo hellan oikealla puolella.

Rappaustyö etenee. Vanhojen kaakeleiden pintaan sain kalkkilastin tarttumaan saneerauslaastin avulla. Sekään ei kuulosta kovin hyvältä. Mutta muuta tartuntakeinoa en keksinyt ja hyvin tuntui tarttuvan.

Lopputulos vailla kalkkimaalausta.

Turun kaakelitehtaa kaakeliuuni nro. 163

2011-04-24T10:36:00.000-07:00

Tällä hetkellä työn alla on Turun kaakelitehtaan uuni numero 163. Uuni on pohja-alaltaan suuri ja alussa tilaa onkin reilusti, ei siis mitään hätää. Tiukemmat paikat tulevatkin hyllyn jälkeen kun uuni vetäytyy noin 15o mm sisäänpäin, mutta kaikki tarvittava mahtuu silti sisälle.

Kyseinen uuni oli aikoinaan muurattu syvennykseen, jolloin yksi kaakeli syvyysuunnassa oli jätetty pois. Mikä lie syynä ollut, muurarin laiskuus? Leikkaamattomia paloja oli kuitenkin jäänyt reilu 10 kpl, josta saatiin uuni muurattua täydeksi. Hyllyn yläpuolinen osa kylläkin jää ilman reunimmaista kaakelia, mutta sitä täydennetään rappauksella. Katotaan miltä lopputulos näyttää. Luultavasti aivan toimivalta.

Takan korjaus Nuuksiossa

2011-04-05T00:00:00.000-07:00

Tämä takka on saanut hieman erikoisemman muotoilun. Tällaista muotoilua toivoisi enemmänkin suomalaisiin takkoihin pelkistetyn laatikon sijaan. Vai onko ne laatikot vain niin hienoja? Vai eikö suomalaiset uskalla tehdä mitään erilaista?

Noh, mennämpä asiaan. Tämä kyseinen erikoisen muotoinen takka on parinkymmenen vuoden elinikänsä aikana päässyt rapistumaan, kylläkin sisäosista. Tuliputki tulipesän ylöpuolelta on alkanut vajota, joka on merkki siitä että jotain kannattaisi tehdä. Ja kun ongelma on selvästi tulipesän yläpuolella, ei korjausta voi tehdä suuluukun kautta, vaan on tehtävä purkutöitä.

Tuliputki oli muurattu syrjällään asetetulla tulitiilellä ja takaseinämä oli vielä vinosti kallellaan eteenpäin muodostaen tuliputken supistuksen niinkuin pitääkin. Mutta syrjällään olevat tulitiilet eivät ole nähtävästi riittävän lujasti sidoksissaan pysymään paikoillaan. Purin siis tuliputken ja loppuviimeksi tulipesänkin. Tulipesän vieressä oleva muuraus oli myöskin kaatunut vasemman poskikanavan tukkeeksi, joten takka on viimeiakoina vetänyt aioastaan oikean kautta.

Tulipesä meni siis kokonaan uusiksi ja siitä ylöspäin. Vanhat tiilet käytin uudelleen kun ne näyytivät aivan kelvoilta. Tulipesän yläpuolisen osan, tuliputken muurasin lappeellaan asetetuilla tiilillä kuten aina. Näin siitä tulee vähintäänkin ikuisuuden kestävää tekoa!

Sitten ulkokuoren muuraus uudelleen ja rappaus päälle ja näin takka pääsee taas tuottamaan lämpöä taloon. Lisäsin molemmille poskikanaville oman nuohousluukun, koska yhdestä keskellä olevasta ei ollut kovin helppoa päästä käsiksi näihin kanaviin. Eipä niitä oltu varmaan koko aikanaan nuohottukaan!

Uusi vuosi alkanut

2011-02-03T20:34:00.000-08:00

Hyvää tätä vuotta kaikille ja kiitos kuluneesta vuodesta etenkin asiakkailleni ja kaikille yhteistyökumppaneille!

Olen palannut uunien pariin pitkän joulutauon jälkeen, nimittäin joululoman jatkeeksi pidin elämäni ensimmäisen isyysloman. Työstähän sekin kävi! Tällä hetkellä olen työstämässä aivan Turun kupeessa kaakeliuunia, jonka itse aikoinani purkasin. Purettavasta talosta kaakeliuunin sain talteen ja nyt se on saamassa uutta elämää uudessa kohteessa.

Työn alla on myös autoon tulevat mainostarrat, jahka tässä saan aikaiseksi ja tietysti ahkera blogin kirjoittaminen;)

Kiireinen kesä

2010-09-19T02:56:00.000-07:00

Kulunut kesä on ollut osaltani sen verran kiireinen, etten ole edes kerennyt päivittämään blogiani. Ikävä sinäsä kun tulee puukattua kalenteri niin tiukoille. Tästä eteen päin voin yrittää väljempää työkalenteria. Kuuluuhan tähän työhön myös muukin kun pelkästään muuraaminen. Täytyy tehdä tarjouksia, suunnitella uuneja ja vaikkapa pitää blogia. Alunperin ajatus blogin pitämisestä oli sellainen, että se olisi lähes reaaliaikainen. Tällöin se toimisi itselleni työpäiväkirjana ja asiakas tai muu blogin seuraaja tietäisi missä mennään. Mutta totuus oli toinen. Toimiihan se näinkin jokseenkin työpäiväkirjana ja ehkä joku näistä jutuista jotain mielenkiintoista löytää.

Joka tapauksessa tänä kesänä sain päätökseen viime kesänä aloitetun urakan Taivassalon Ruokorannassa.

Jatkoin siitä mihin viimesyksynä jäin eli tuvan muurin restaurointiin. Hella-osan palautin alkupraisen mukaiseksi. Vaihdoin ja tasasin leivinuunin arinakivet.

Muutin leivinuunin savuhormistno niin että se kulkee koko matkan muurin sisällä toisin kuin aikaisemmin savukaasut kulkivat huuvan kautta korsteeniin. Käytännössä savukaastu kulkivat huonetilan kautta korsteeniin. Huuva ja sen takana olevat kanavistot tulivat olemaan alkuperäisen mukaisia lukuun ottamatta leivinuunin uutta kanavaa. Ylhäällä välipohjan tuntumassa ja ullakolla kaikki muurin kanavat yhdistin yhdeksi isoksi hormiksi kuten alkuperäisessä ja siitä jatkoin muurausta aina piipun kruunuun asti. Rappasin muurin kalkkilaastilla. Tartuntoihin käytin myös kalkkisemsnttilaastia. Pinnan maalasi kalkkimaalilla itse omistaja. Rakennusken ulkopuolella tein savupiipun lisäksi sokkelikivien saumauksen.

Kantikas pönttöuuni

2010-04-28T10:54:00.000-07:00

Pönttöuuni voi olla myös suorakaiteen muotoinen. Näitä on valmistettu jossakin määrin 50-luvulla. Uustuotantona en ole nähnyt tehtävän, mutta kyselin nykyisiltä valmistajilta onnistuuko ja voi olla että onnistuukin.

Miksi pitäisi suorakaiteen muotoisia pönttöuuneja saada? No miksipä ei? Onhan useimmat kakluunitkin ja muutkin tiilestä muuratut tulisijat kantikkaita. Ja ainakin tämä kyseinen yksilö mitottui erittäin hyvin moduulikokoisen tiilen kera.

Päältä sytyttäen

2010-02-13T03:45:00.000-08:00

Päältä sytyttäen palaminen tapahtuu puhtaasti ja rauhallisesti. Tämä johtuu siitä, että puu ei varsinaisesti pala vaan siitä muodostuneet kaasut. Kun puukasa sytytetään kasan alapuolelta tai välistä, koko kasa alkaa kaasuuntua ja kituva pieni liekki ei kykene polttamaan kaikkia muodostuneita savukaasuja. Piipusta nousee tällöin tumma tunkkainen savu. Kun puukasa sytytetään puukasan päältä, vain päällimmäiset puut alkavat kaasuuntua ja palaminen tapahtuu alusta alkaen pitkällä liekillä. Tällöin suurin osa savukaasuista palaa ja piipusta nousee läpikuultava vaalea savu.

1. Aseta sisäkuivat puut vaakatasoon niin, että alimmaksi tulee suurimmat halot ja ylimmäksi pienimmät pilkkeet ja sytykkeet. Käytä sytykkeenä koivun tuohta tai havupuun kiehisiä tai muuta puulastua. Sytytä sytykkeet, sulje luukut ja avaa luukkujen ilmareiät.

2. Palaminen etenee hiljalleen alas päin.

3. Palaminen on edennyt alas asti.

4. Palaminen pitkällä liekillä on hiipumassa ja hiilipalo alkamassa, jolloin luukut voi vavata haluttaessa. Hiilipalon aikana säteilylämpö on suurimmillaan ja nopeaa lämpöä saadaan näin huoneeseen. Myös uuni lämpenee huomattavasti hiilipalon aikana.

5. Kun punaisista hiilistä ei nouse enään sinistä liekkiä, voidaan pelti sulkea, mutta vedetään 5 cm auki mahdollisen häkäkaasun poistumistieksi. Kun hiillos on tummunut, voidaan pelti ja suuluukut sulkea kokonaan. Rakoarinattomassa tulipesässä hiilipalo on hieman hitaampiluonteinen verrattuna rakoarinalliseen tulipesään. Lämmön lämmöntalteenoton kannalta ensimmäinen on kuitenkin edullisempi.

Tulipesä restauroinnin kohteena

2010-01-24T02:44:00.000-08:00

Tulipesä on uunien ja takkojen heikoin lenkki, joka on sinänsä aivan ymmärrettävää. Lämpötilan vaihtelu on suuri eli tiilet laajenevat ja supistuvat jatkuvasti. Pitkällä aikavälillä tiilet tahtovat rapautua ja jossakin vaiheessa saattaa ilmaantua reikä tulipesän seinään. Vaurio ei välttämättä ole paloturvallisuuden kannalta vaarallinen, mutta vaikuttaa oleellisesti uunin lämpiämiseen ja lämmitykykyyn. Varsinkin kaakeliuunien kohdalla epätasainen lämpiäminen voi aiheuttaa helpommin halkeiluja kaakelin pinnassa.

Tulipesävauriot ovat kuitenkin jossakin määrin korjattavissa. Ennen korjaustoimenpiteitä täytyy kuitenkin tarkastella uunin kokonaiskuntoa ja punnita, onko korjaus järkevää. Jos uunilla alkaa olla ikää lähemmäs 100 vuotta ja tarkoituksena on käyttää sitä lämmityslaitteena, kannattaa vakavasti harkita uunin uudelleen muurausta. Pelkkä tulipesän korjaus antaa huokeammalla hinnalla lisäaikaa, mutta on sinänsä väliaikainen ratkaisu. Uudelleen muurattu uunikaan ei ikuinen ole mutta voi hyvin kestää seuraavat 100 vuotta.

Jos uuni on muuten hyvässä kunnossa ja vauriot rajautuvat vain tulipesän kohdalle, voidaan korjaustoimenpiteet suoritta suuluukun kautta uunia sen kummemmin purkamatta.

80 vuotiaan uunin alkuperäinen tulipesä voi näyttää tältä. Vielä 1920 ja 30-luvuilla muuratissa tulipesissä on paljon käytetty tavallista punatiiltä. Tulenkestävää tiiltä ei siihen aikaan valmistettu vielä Suomessa, joten on käytetty sitä mitä saatavana on ollut. Tulenkestävän tiilen käytöstä tulipesässä ei ole havaintojeni perusteella merkittävää vaikutusta kestävyyteen. Aivan yhtälailla olen korjannut tulitiilestä sekä punatiilestä tehtyjä tulipesiä.

Vaurioituneet tiilet irroitetaan varovasti yhdeltä sivulta kerrallaan,
ettei tuliputki pääse sortumaan. Muurauspinnat puhdistetaan huolellisesti vanhasta laastista ja noesta.

Kun toinen puoli on muurattu, voidaan toinen puoli purkaa. Tulipesän korjauksissa käytän
mielelläni tulenkestävää tiiltä, koska se on tasalaatuista ja tarpeeksi huokoista. Nykyinen punatiili on myös tasalaatuista, mutta niissä on nykyaikaisesta valmistusmenetelmästä johtuen liikaa jännityksiä ja näin ollen eivät kestä suuria lämpötilanvaihteluja.

Lopputuloksena jälleen eheä ja toimiva tulipesä.

Hyvää Uutta Vuotta!

2009-12-30T10:49:00.000-08:00

Uuninmuuraaja kiittää kuluneesta vuodesta kaikkia asiakkaitaan ja muita yhteistyökumppaneitaan, sekä haluaa toivottaa kaikille oikein menestyksekästä Uutta Vuotta!

Rapattu

2009-11-20T10:31:00.000-08:00

Manttelitakkauuni rapattiin perinteisellä kalkkilaastilla käsin lyömällä ja hiertämällä. Pintaan sopii parhaiten kalkkimaali. Luukut puuttuvat vielä.

Takka - uuni - manttelitakkauuni

2009-10-24T23:47:00.000-07:00

Uuninmuuraajan uunituorein takka on ns. manttelitakka, jossa on suurisuinen tulipesä aivan lattian tasolla. Tulipesä tulee olemaan luukullinen ja sinänsä uunimainen. Takkaan on liitetty myös vastavirtaperiaatteen mukainen savukierto, joka kiertää taustalla olevassa massiivisessa muurissa. Näin lämpö ei mene harakoille vaan jää huonetilaan. Tällaista tulisijaa voitaisiinkin kutsua manttelitakkauuniksi.

Kuvassa takka on rappausta ja luukkuja vaille valmis.

Takka tunnetaan Suomessa tulisijana, joka on tarkoitettu huonetilan lämmittämiseen ja valaisemiseen. Molemmat tapahtuvat pääosin takan, yleensä suuren avonaisen suuaukon kautta säteilynä. Lämmitys ja valaisu ovat nopealuonteista ja loppuu tulen sammuessa, ellei takan yhteyteen ole rakennettu hormistoa, jossa savukaasut kiertävät ennen niiden poistumista savupiippuun. Tällöin osa lämpöenergiasta varastoituisi takan rakenteisiin ja siitä säteilynä huonetilaan. G. E. Asp puhuukin kirjassaan Uuninmuuraaja, takkauuneista, joissa on niemenomaan yhdistetty takan ja lämmitysuunin ominaisuuksia. Nykyään puhutaan enemmänkin varaavasta takasta. Lämmitysuuneista lisää: http://www.uuninmuuraaja.fi/index.php?id=5.

Avonainen takka on myös varhaisimpia tulisijamuotoja maassamme. Sen katsotaan saaneen alkunsa tavallisesta avonuotiosta, jota on poltettu tervaskannon kyljessä. Yksinkertaisella avotakalla ja palaneella tervaskannolla onkin huomattavia yhtäläisyyksiä.

Kuva. Suomalaiset uunit, A. Kolehmainen, V. A. Laine

Avotakka on kaikessa yksinkertaisuudessaan myös hyötysuhteeltaan varsin huono, jonka takia sitä ei voi tänä päivänä suositella rakennettavaksi. Suurin osa poltetun puun lämpöenregiasta menee suoraan harakoille. Niimpä kiertävällä hormistolla varustettu takkauuni tai varaava takka tuleekin paremmin kyseeseen. Jos tulta halutaan katsoa avotakan tapaan kuin televisiosta, voidaan suuluukuiksi asentaa kuumuutta kestävät lasiluukut.

Ruokoranta talviteloille

2009-09-19T01:13:00.000-07:00

Ruokorannan restaurointityöt päättyivät tältä vuodelta. Työt etenivät pitkälti aikataulun mukaisesti. Pääosa restaurointitöistä saatiin tehtyä korjaussuunnitelman mukaisesti. Hirsikorjaukset olivat kuitenkin arviota suuremmat, jonka myötä myös muut työt hieman viivästyivät. Muurin muuraustyöt jäivät pääosin kesken, joten homma jatkuu keväällä 2010.

Tuvan muurin perustuksia vahvistettiin harkkomuurauksella sekä betonivalulla.

Rossilattia tuettiin uusien harkkopilareiden varaan. Aikaisemmin lattianiskat olivat tuettu pystyhirsien varaan, joiden alla lattakivi. Osa pilareista oli kaatunut.

Ulkoverhouksen alaosa uusittiin kokonaa. Tuvan päätyyn asetettiin föjarit suoristamaan ja tukemaan seinää.

Hirsivauriot

2009-08-23T21:35:00.000-07:00

Tuvan päädyn alimmaiset hirret vaihdettiin kahdelta sivulta, koska puutuholainen kuolemankello tai hirsijumi oli kerennyt nakertaa hirret riittävän huonoon kuntoon. Suurin osa puun pintapuusta oli syöty toisin kuin sydänpuu oli säilynyt lähes kokonaan. Korvaushirsiksi valittiin vanhaa hirttä, joissa sydänpuun osuus on mahdollisimman suuri. Tämä on varmin tapa estää puunsyöjien tuhot.

Ikkunoiden alaosat olivat myös päässeet kastumaan ajan saatossa olemattomien vesilistojen ansiosta. Ikkunoihin satanut vesi on päässyt valumaan väärään paikkaan, jolloin hirsi on lahonnut ja puutuholaiset ovat saaneet herkkupaloja.

Kivipaadet takaisin rakennuksen alle

2009-08-10T11:40:00.001-07:00

Vanhat kivipaadet asennettiin uuden anturan päälle alkuperäisessä järkestyksessä. Kivet nostettiin tarkalleen oikeaan korkeuteen kiilakivien avulla. Anturan ja kiven välinen tila täytettiin myöhemmin betonilla ja kiilakivilla. Näin kivipaadet on kuin upotettu anturaan.

Tuvan pääty tunkkien varassa

2009-07-12T11:00:00.000-07:00

Tuvan pääty on tunkattu erillisten pilareiden varaan, jolloin on voitu ottaa sokkelikivet pois sekä kaivaa kallio esille. Kallion päälle valetaan antura, jonka päälle vanhat lohkokivet asetetaan takaisin. Näin koko rakennus saadaan vakaasti kallion päälle.

Suurten graniittilohkareiden siirto kaivinkoneen ja traktorin avulla kävi suhteellisen vaivattomasti.

Restaurointityömaa Taivassalossa

2009-07-04T10:48:00.000-07:00

Ruokorannan tupa on perustettu puoleksi kallion päälle ja puoleksi maapohjan päälle. Tavoitteena on saada koko rakennus kallion päälle. Tuvan pääty tunkataan ilmaan ja kaivetaan kallioon asti. Betonisokkeli valetaan maanpintaan asti ja vanhat kivipaasit asetetaan takaisin paikoilleen. Tämän jälkeen tupa voidaan laskea takaisin kestävälle perustukselle.

Tunkille valettiin tukevat pilarit, jotka tukeutuvat kallioon asti. Hommat jatkuvat maanantaina 6.7.2009, jolloin tunkit kiinnitetään ja tupa nostetaan taivaan tuuliin. Tämän jälkeen merkatut kivipaasit siirretään pois paikoiltaan ja kaivetaan kallioon asti tila tulevalle sokkelille.

Hella kakluunin muuraus Leväsjoella

2009-06-04T09:42:00.000-07:00

Vanha Turun kaakelitehtaan hellakakluuni siirrettiin Turusta Leväsjoella olevaan 1940-luvulla rakennettuun mummon mökkiin. Paikalla oli valmiiksi toimiva muuri, jossa oli kolme hormia. Hellaan tehtiin kaksi vaihtoehtoista kiertoa. Toinen kiertää tulipesästä hellan alaosaan ja sieltä hormiin. Toinen vaihtoehto kiertää ennen hormiin menoa lisälenkin, joka muurattiin muurin kylkeen. Näkyy kuvassa muurin vasemmalla puolella. Näin savukaasun lämpöenergiaa saadaan varastoitua enemmän muuriin. Kolmas muurin kanavista jäi ilmanvaihtokanavaksi.

Huuvaa vaille valmis hellakakluuni ja rappausta vaille valmis lisämuuri.

Hellan tulipesä muurattiin vanhoilla tasalaatuisilla punatiilillä ja savilaastilla.

Tulipsän tiilet slammattiin vielä savilaastilla, joka toimii ns. "uhrikerroksena". Tätä tapaa käytettiin tulipesissä silloin kun "tulenkestävää" tiiltä ei ollut vielä keksitty. Olen kuitenkin sitä mieltä, että matalapolttoinen ja tasalaatuinen punatiili onyhtä lailla tulenkestävä materiaali.

Hella kakluuni myynnissä

2009-06-04T09:15:00.000-07:00

Turun kaakelitehtaan hellakakluuni myynnissä. Hintapyyntö 600 €. Likaantuneet ja rikkonaiset kaakelit korvataan ehjillä kaakeleilla.

Uudet vanhat piiput Paraisilla

2009-05-08T08:56:00.000-07:00

Kaksi piipuista muurattiin vanhoista "rautatiilistä", kolmanteen käytettiin uusi ruukin tiiliä. Vanhat "rautatiilet" olivat erinomaisia piipputiiliksi. Tiilet on poltettu niin kovassa lämpötilassa, että niiden sintraantumisaste on hyvin suuri. Tämä tarkoittaa sitä että tiilestä tulee tiivis, huonosti vettä imevä eli hyvin säätä kestävä. Laastina kätettiin itsetehtyä kalkkisementtilaastia (80/20/500). Eli sideaineesta 80% kalkkia ja 20% sementtiä. Hiekan ja sideaineen suhde 100/500. Kalkki on paikallista märkäsammutettua kalkkia.

Vanhoissa tiilissä alkuperäiset jäkäläkoristeet paikoillaan!

Leivinuunin dokumentointi

2009-04-22T08:44:00.000-07:00

Taivassalossa dokumentoitiin 21-22.4 sata vuotias leivinuuni, tuvan muuri. Mittaus tehtiin luotilankoja apuna käyttäen ja siirrettiin paperille mittakaavassa 1:10. Mittaustapa on varsin toimiva ja tarkka tämän kokoisiin kohteisiin.

Miksi muuri dokumentoitiin? Muuri on rakennettu osittain kallion päälle ja osittain maapohjan päälle. Maapohjan päällä oleva osa on lähtenyt vajoamaan, joten siltä osin muuri täytyy purkaa ja tehdä perustuksia myöten uusiksi.

Kaikki muurin muut osat säilytetään ja purettu osa muurataan piirrustusten mukaan uudelleen.

Muurin savupiippu sekä huuva purettu. Jälkeenpäin asennettu valurautahella poistettiin myös. Muuri jäi odottamaan hellan kohdalle uutta perustusta sekä muurausta, joka tehdään loppukesällä 2009 muiden restaurointitöiden jälkeen.

Hyvää pääsiäistä!

2009-04-05T01:18:00.000-07:00

Uuninmuuraaja siirtyy viikoksi pääsiäislomalle Lapin lumisille erämaille. Pääsiäisen jälkeen hommat jatkuvat viikolla 17 ja tiiosa on mielenkiintoinen leivinuunin dokumentointi Taivassalossa. Dokumentointi tehdään yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun restauroinnin linjan kanssa. Piipun muuraukset jatkuvat viikolla 18 ja toukokuussa Uuninmuuraaja siirtyy koko kuukaudeksi Leväsjoelle Satakuntaan. Siellä olis tarkoitus muurata vanha kaakelipuuhella ynnämuuta touhuilua.

Savupiippu pystyssä pyhällä hengellä!

2009-03-31T06:33:00.000-07:00

Siinä se on seisonu ainakin sata vuotta! Välillä on ehkä hieman saumailtu. Nyt piippu muurataan uudelleen samoilla tiilillä sekä samoilla mitoilla, koska rakennus on suojelukohde. Ensin vain on tehtävä telinetyöt, jotka tehdään oppilastyönä Turun ammattikorkeakoulun rakennusrestauroinnin opiskelijoiden kanssa.

Saumat näyttävät ulos päin hyviltä mutta sisäpuolelta ne ovat syöpyneet pahoin. Piipusta on paljastunut myös heikoimmat tiiliyksilöt, jotka ovat veden, pakkasen ja auringon vaikutuksesta poksahdelleet. Suurin osa tiilistä on kuitenkin kestänyt kovat sään rasitukset yli sata vuotta. Kestävyyden salaisuutena on oikein valikoitu tiili. Kovimmassa kuumuudessa palaneet "rautatiilet" ovat piipputiiliksi parhaita. Ne ovat niin tiiviiksi sintraantuneita, että vedenimukyky on erittäin pieni.

Piipunmuurauksessa telinetyöt ovat oma hommansa, joka kannattaa tehdä huolella niin itse muuraustyö helpottuu huomattavasti.

Peltikuoriuuni vanhan hellan tilalle

2009-03-31T05:53:00.000-07:00

Rakennus oli aikoinaan jaettu useammalle asukkaalle, joten jokaisessa huoneessa oli puuhella. Nykyään rakennus palautetaan alkuperäiseen muotoonsa. Suuria muutoksia ei sinänsä ole tehty mutta suurimman huoneen, joka tulee toimimaan salina, halutaan hellan tilalle peltikuoriuuni huoneen lämmityslaitteeksi. Vanha puuhella puretaan mutta taustamuuri jätetään palomuuriksi. Sen oikeanpuoleisessa osassa kulkee hormi ylös joten peltikuoriuuniin saadaan alaliitäntä. Tämä on aina parempi ratkaisu verrattuna yläliitäntään, koska tällöin uuni pääsee lämmetessään vapaasti laajenemaan ylöspäin.

Alkuperäinen perustus ei aivan riittänyt 77 cm halkaisijaltaan olevan peltikuoriuunin tukemiseksi, joten perustusta levennettiin harkkomuurauksella.

Harkkomuuraus kätki vanhan kiviladotun perustuksen harmillisesti piiloon, mutta tämä oli ainoa vaihtoehto saada tukeva perustus. Harkkomuuraus tukee nyt myös vanhaa ja heikkoa kiviladontaa.

Perustus saavuttaa määrämittansa.

Pönttöuuni nousemassa vanhan puuhellan tilalle.

Uuni valmiina alkuperäistä muuria vasten. Muurin alkuperäinen muoto haluttiin jättää muistuttamaan aikaisemmasta puuhellasta.

Uuninmuuraaja lumitöissä!

2009-03-31T05:40:00.000-07:00

Välillä täytyy hoitaa myös talonmiehen hommia.

Tulipesän korjaus Paimiossa

2009-02-24T23:46:00.000-08:00

Pönttöuunin tulipesä oli muurattu poltetuista savitiilistä. Tiilet olivat rapistuneet ajan saatossa ja seinämät olivat paikoin lähes puhki. Alimmaiset tiilet vaihdettiin uusiin vanhoihin tiiliin. Valitsin tiiliksi pehmeitä heleän oransseja savitiiliä, joitka on otettu talteen puretusta kaakeliuunista. Laastina käytin tavallista saviuunilaastia. Lopuksi seinien pintaan vedin savilaastilla ns. "uhrikerroksen" joka suojaa tiilipintaa. Tämä "uhrikerros" voidaan uusia tarpeen vaatiessa. Näin tulipesä saa pitemmän elinkaaren. Ja näin pönttöuuni jatkaa elämäänsä tarkoituksessaan!

Pönttöuunin muuraus Paraisilla

2009-02-18T04:07:00.000-08:00

Pönttöuuni on rakenteeltaan yksinkertainen mutta lämmittäjän erittäin tehokas kampe. Peltikuoren ansiosta uunin kuoresta saadaan riittävän ohut, noin 70 mm, joka antaa lämmön nopeasti. Jatkuvassa käytössä uunia on lämmitettävä nykyisiä pulleita kuoritakkoja tiheämmin, noin 2 kertaa päivässä. Uunille se on vain hyväksi kun lämmitetään pieniä pesällisiä useasti. Tällöin hukkalämpö myös pienenee, koska uuni kykenee ottamaan pienestä pesällisestä suurimman osan talteen.

Kuoren tiilet muurataan peltikuoren sisään pystyyn lähes kiinni toisiinsa. Tämä muodostaa holvimaisen rakenteen joka on erittäin kestävä varsinkin kuoren paksuuteen nähden.

Peltikuoriuuni eli pönttöuuni on lämmitystehokkuuteen nähden vieläpä edullinen uuniratkaisu. Kaakeliuuniin verrattuna hinta on vähintäänkin puolet halvempi. Uudet normaalikokoiset peltikuoret luukkuineen, savupelteineen maksavat 600 - 1000 euroa, tiili ja laastimateriaalit noin 300 euroa ja muuraustyö noin 1000 euroa. Kokonaisuudesta voi selvitä jopa alle 2000 euron!

Tuvan muurin korjausta Laitilassa

2009-02-10T09:57:00.000-08:00

100 vuotias tuvan muuri oli päässyt repsahtamaan ajan saatossa. Leivininuunin luukku oli irronnut ja luukun yläpuolinen holvaus tipahtanut. Liekkö joku yrittänyt lainata luukkua. En tiiä tarkemmin talon historiasta. Lisäksi hella oli hieman väsähtänyt. On yleistä, että puuhella väsähtää kovassa käytössä. Se on rakenteeltaan suhteellisen heikkoluontoinen. Mutta onneksi se on helppo korjata! Ja jälleen saadaan puun voimalla lämpöä tupaan sekä soppa porisemaan.

Korjasimme Muurausliike Timo Kososen kanssa tämän kyseisen muurin. Aikaa siihen kului kaksi työpäivää. Hellan paistouuni sekä vesipadan kuori teetettiin paikallisella peltisepällä. Työ oli erittäin mielenkiintoinen, etenkin selvitellä miten muuri kaiken kaikkiaan toimii. Miten hormit kulkevat? Miten savupellit muuttavat kiertoa? Mielenkiintoista on myös se että ensin puretaan ja siinä samalla voi nähdä aikaisemman muurarin käden jäljen ja pohtia miten mikäkin on rakennettu. Sitten tehdään oma käden jälki, yleensä aikaisempaa muuraria kunnitoittaen pyrimme tekemään samalla tavoin, jos rakenne on järkeen käypä. Virheitä ei toki kannata toistaa, jos sellaisia ilmenee. Tämän hellan tulipesään käytimme tulenkestäviä tiiliä sekä erotimme tulipesän rungosta 10 mm:n mineraalivillalla. Näin ei aikanaan tehty mutta tässä kohdassa ei mineraalivillaa kannata välttämättä sivuuttaa. Tulipesä lämpenee nopeammin kuin kuori, joten liikunta sauma on hyvä olla.

Jatkossa muuri tarvii savupiipun, joka muurataan muurin päältä. Se oli nimittäin purettu välikaton tasaan. Mutta se on myöhempien aikojen touhuja se sitten.

Kakaluuni Helsingissä

2009-01-23T12:12:00.000-08:00

Uuninmuuraaja Helsingissä! Kaakeliuuni tuli sitä vaille valmiiksi että kö pääsis vain kotia Turkuun!