Etelä-Pohjanmaalla

Heinäkuussa sain olla mielenkiitoisella työmaalla Etelä-Pohjanmaalla, Kurikassa. Vanhaa kätilön virka-asuntoa restauroitiin uudelleen asuinkäyttöön. Muurausten osalta tilauksessa oli nelihorminen piippu, kaksi kaakeliuunia ja kaakelihella. Heinäkuun aikana sain aikaiseksi piipun ja yhden uuneista sekä muutamia palomuureja. Toinen kaakeliuuni ja hella on tarkoitus muurata tulevan kevään aikana.

Siinä pohja piipulle ja uuneille eli tuleva talon sydän. Kantavuutta testaamaassa talon isäntä. Alimmaisena alkuperäiset kivipaadet, jotka on kasattu ja kiilattu päälekäin. Pinta tasoitettiin betonivalulla, jonka päälle muurattiin harkkokerros hieman kylmää katkaisemaan.








Piippu puskee levennyksineen läpi välipohjan. Levennetty piippu on yksi perinteisistä rakennustavoista suojata liiallinen lämpeneminen eristeen kohdalla. Oikeassa ylänurkassa näkyy yläkerran uudet ikkunakaaret, jotka juuri on sovitettu paikoilleen koristeveistäjien toimesta.




Isäntä myhäilee tyytyväisyyttään!









Piippu kruunussaan ja pohjakate valmistumassa kovaa vauhtia.









Vasta rapattu pinta vielä märkänä kuultaa tiilikuvion läpi. Kuivuttuaan se kyllä tasoittuu ja tuleehan siihen kalkkimaali vielä päälle. Alhaalla reikä hellalle ja ilmanvaihdon hormille tyhjennysaukko.










Siinä tulevan kaakeliuunin paikka. Uuni on Wilhelm Andstenin valmistama mallin numero 156, joka on Oiva Kallion suunnitelema. Samainen malli löytyy Turun kaakelitehtaan luettelosita numerona 104.










Uunin pohja-ala on sen verran suuri, että sinne mahtuu hyvän kokoinen tulipesä sekä poskikanavat. Kuoriosasta saadaan myös verrattain paksu, jolloin uuni ei pitäisi kuumeta liian nopeasti liian kuumaksi. Ja lisäksi varaavaa massaa saadaan lisää.





Valmis uuni jää odottelemaan sopivaa kuivumisastetta, jolloin sitä päästään lämmittämään. Kaakeliuunin tulee kuivua noin kaksi kuukautta ennen lämmittämistä. Kesähelteellä on melkein turha kokeilla edes pientä tulta kun ei ole varsinaisesti lämpötilaeroa sisäilman ja ulkoilman välillä, jolloin vetoa voisi syntyä. Monesti sisällä on jopa viileämpää kuin ulkona, jolloin veto voi olla jopa sisälle päin.

Turun kaakelitehtaa kaakeliuuni nro. 242

Kesäkuussa ennen kesälomia muurasin Tarvasjoelle Turun kaakelitehtaan uunin nro. 242. Uuni muurattiin entisen takan paikalle, jonka jäänteitä näkyykin taustalla.









Uuni on alaltaan suuri, joten tiiltä mahtuu hyvin ja varaavaa massaa enemmän.








Talon historia ulottuu reilusti 1800-luvun puolelle, joten nykynen uuni on lähempänä alkuperäistä, kuin 70-luvun avotakka.

Sotungin torpan muuri

Toukokuussa muurasimma miehissä muurin Sotungissa olevaan torppaan. Mukana olivat minun lisäksi Muurausliike Timo Kosonen sekä apparina Juha Pönkkä. Homma sujui jouhevasti kolmeen pekkaan.

Muurin lähtökohtana oli vanha muuri, jonka pohjalta Timo laati piirustukset. Tämän mukaan sitten mentiin. Lopputulos hieman pienempi, mutta muuten lähes samanlainen.

Kaakeliuuni myytävänä

Myytävänä Turun kaakelitehtaan uuni. Uunin malli on mahdollisesti numero 2 jokin versio. Tästä setistä on mahdollisuus muurata uuni suoralle seinälle tai nurkkaan. Jos olet kiinnostunut niin soittele!

Kaakeliuuni myytävänä

Myytävänä Turun kaakelitehtaan uuni numero 253. Muutama kaakeli haljennut, mutta liimattavissa. Muuten kaakelit hyvässä kunnossa! Uunin voi muurata suoralle seinälle tai nurkkaan.

Vanhan leivinuunin restaurointi

Edellinen kohde Taivassalossa näytti tältä kun tulin paikan päälle. Omistaja halusi siihen hellan takakaisin ja kaikki rapatut pinnat uusiksi. Yläosa (keltainen) on kaukaa katsottuna aivan kohtalaisen näköinen, mutta tarkemmin tarkasteltuna maali kupristelee ja lohkeilee. Alkuperäisen rapatun pinnan päälle oli maalattu useita maalikerroksia. Alimmat varmasti olivat pellavaöljypohjaisia ja päällimmäiset lateksipohjaisia. Ennen viimeistä maalikorrosta oli tehty vielä tasoitus jollain tuntemattomalla tasoitteella. Tällaisen sotkun poistaminen pinnasta on melko työlästä, joten päädyin uusimaan koko rappauksen. Keskimmäinen kerros on aitoa uunikaakelia, joka jossain vaiheessa on uudelleen pinnoitettu kaakelilla jostain tuntemattomasta syystä. Myös leivinuunin luukku oli muurattu umpeen ja kaakeloitu yli. Ja senhän tietää, että sanerauslaasti, jolla kaakit on kiinnitetty, ei irtoa vanhan uunikaakelin pinnasta ainakaan särkemättä pintaa. Eli vanha uunikaakelipinta täytyi unohtaa ja ratkaisu oli ylirappaus. Alaosa oli ollutkin rapattu pinta tai ehkä aikanaan pellitetty kuten tavallista.


Leivinuuni löytyi kaakeloinnin alta hieman romahtaneena. Romahtanut tiiliholvaus tuntuu aina yhtä epätoivoiselta korjata käyttämällä tiiliä. Paljon helpompo korjausvaihtoehto on käyttää tulenkestävää valumassaa, johon restauroija suhtautuu aina enemmän tai vähemmän epäluuloisesti. Itse olen kuitenkin sitä tietyissä tilanteissa käyttänyt vaikkei pidä olettaa sitä kaiken pelastavaksi ihmeaineeksi, kuten eräs vanhempi muurari on sanonut. Tässä tilanteessa käytin valumassaa ja loppuviimein melko reilulla kädellä. Kun laitoin alapuolelle tuen, pääsin yläpuolisesta nuohousluukusta valuttamaan massan holviin. Valumassan käyttö ei varsinaisesti ole perinteinen menetelmä, mutta varsin toimiva monissa tilanteissa. Loppuviimein valoin luukun ympäryksenkin valumassasta kun se niin helppoa ja riemuisaa oli:) Ja rumahan siitä tuli, melkein hävettää julkaista tällaista tekelttä. Mutta siihen sain hyvin ruuvattua luukun kiinni pulteilla.

Ja toinen vaihtoehto olisi ollut muurata nuo palaset tulenkestävästä tiilestä. Tämä palapeli ei varmasti olisi ollut ainakaan kestävämpi ratkaisu.












Korjauksien jälkeen muurasin perinteisen hellan, joka muurikokonaisuudessa joskus on ollutkin. Uutena juttuna asiakkaan haluama puukolo hellan oikealla puolella.





Rappaustyö etenee. Vanhojen kaakeleiden pintaan sain kalkkilastin tarttumaan saneerauslaastin avulla. Sekään ei kuulosta kovin hyvältä. Mutta muuta tartuntakeinoa en keksinyt ja hyvin tuntui tarttuvan.


Lopputulos vailla kalkkimaalausta.

Turun kaakelitehtaa kaakeliuuni nro. 163

Tällä hetkellä työn alla on Turun kaakelitehtaan uuni numero 163. Uuni on pohja-alaltaan suuri ja alussa tilaa onkin reilusti, ei siis mitään hätää. Tiukemmat paikat tulevatkin hyllyn jälkeen kun uuni vetäytyy noin 15o mm sisäänpäin, mutta kaikki tarvittava mahtuu silti sisälle.

Kyseinen uuni oli aikoinaan muurattu syvennykseen, jolloin yksi kaakeli syvyysuunnassa oli jätetty pois. Mikä lie syynä ollut, muurarin laiskuus? Leikkaamattomia paloja oli kuitenkin jäänyt reilu 10 kpl, josta saatiin uuni muurattua täydeksi. Hyllyn yläpuolinen osa kylläkin jää ilman reunimmaista kaakelia, mutta sitä täydennetään rappauksella. Katotaan miltä lopputulos näyttää. Luultavasti aivan toimivalta.