Etelä-Pohjanmaalla

Heinäkuussa sain olla mielenkiitoisella työmaalla Etelä-Pohjanmaalla, Kurikassa. Vanhaa kätilön virka-asuntoa restauroitiin uudelleen asuinkäyttöön. Muurausten osalta tilauksessa oli nelihorminen piippu, kaksi kaakeliuunia ja kaakelihella. Heinäkuun aikana sain aikaiseksi piipun ja yhden uuneista sekä muutamia palomuureja. Toinen kaakeliuuni ja hella on tarkoitus muurata tulevan kevään aikana.

Siinä pohja piipulle ja uuneille eli tuleva talon sydän. Kantavuutta testaamaassa talon isäntä. Alimmaisena alkuperäiset kivipaadet, jotka on kasattu ja kiilattu päälekäin. Pinta tasoitettiin betonivalulla, jonka päälle muurattiin harkkokerros hieman kylmää katkaisemaan.








Piippu puskee levennyksineen läpi välipohjan. Levennetty piippu on yksi perinteisistä rakennustavoista suojata liiallinen lämpeneminen eristeen kohdalla. Oikeassa ylänurkassa näkyy yläkerran uudet ikkunakaaret, jotka juuri on sovitettu paikoilleen koristeveistäjien toimesta.




Isäntä myhäilee tyytyväisyyttään!









Piippu kruunussaan ja pohjakate valmistumassa kovaa vauhtia.









Vasta rapattu pinta vielä märkänä kuultaa tiilikuvion läpi. Kuivuttuaan se kyllä tasoittuu ja tuleehan siihen kalkkimaali vielä päälle. Alhaalla reikä hellalle ja ilmanvaihdon hormille tyhjennysaukko.










Siinä tulevan kaakeliuunin paikka. Uuni on Wilhelm Andstenin valmistama mallin numero 156, joka on Oiva Kallion suunnitelema. Samainen malli löytyy Turun kaakelitehtaan luettelosita numerona 104.










Uunin pohja-ala on sen verran suuri, että sinne mahtuu hyvän kokoinen tulipesä sekä poskikanavat. Kuoriosasta saadaan myös verrattain paksu, jolloin uuni ei pitäisi kuumeta liian nopeasti liian kuumaksi. Ja lisäksi varaavaa massaa saadaan lisää.





Valmis uuni jää odottelemaan sopivaa kuivumisastetta, jolloin sitä päästään lämmittämään. Kaakeliuunin tulee kuivua noin kaksi kuukautta ennen lämmittämistä. Kesähelteellä on melkein turha kokeilla edes pientä tulta kun ei ole varsinaisesti lämpötilaeroa sisäilman ja ulkoilman välillä, jolloin vetoa voisi syntyä. Monesti sisällä on jopa viileämpää kuin ulkona, jolloin veto voi olla jopa sisälle päin.

Tulipesä restauroinnin kohteena

Tulipesä on uunien ja takkojen heikoin lenkki, joka on sinänsä aivan ymmärrettävää. Lämpötilan vaihtelu on suuri eli tiilet laajenevat ja supistuvat jatkuvasti. Pitkällä aikavälillä tiilet tahtovat rapautua ja jossakin vaiheessa saattaa ilmaantua reikä tulipesän seinään. Vaurio ei välttämättä ole paloturvallisuuden kannalta vaarallinen, mutta vaikuttaa oleellisesti uunin lämpiämiseen ja lämmitykykyyn. Varsinkin kaakeliuunien kohdalla epätasainen lämpiäminen voi aiheuttaa helpommin halkeiluja kaakelin pinnassa.

Tulipesävauriot ovat kuitenkin jossakin määrin korjattavissa. Ennen korjaustoimenpiteitä täytyy kuitenkin tarkastella uunin kokonaiskuntoa ja punnita, onko korjaus järkevää. Jos uunilla alkaa olla ikää lähemmäs 100 vuotta ja tarkoituksena on käyttää sitä lämmityslaitteena, kannattaa vakavasti harkita uunin uudelleen muurausta. Pelkkä tulipesän korjaus antaa huokeammalla hinnalla lisäaikaa, mutta on sinänsä väliaikainen ratkaisu. Uudelleen muurattu uunikaan ei ikuinen ole mutta voi hyvin kestää seuraavat 100 vuotta.

Jos uuni on muuten hyvässä kunnossa ja vauriot rajautuvat vain tulipesän kohdalle, voidaan korjaustoimenpiteet suoritta suuluukun kautta uunia sen kummemmin purkamatta.

80 vuotiaan uunin alkuperäinen tulipesä voi näyttää tältä. Vielä 1920 ja 30-luvuilla muuratissa tulipesissä on paljon käytetty tavallista punatiiltä. Tulenkestävää tiiltä ei siihen aikaan valmistettu vielä Suomessa, joten on käytetty sitä mitä saatavana on ollut. Tulenkestävän tiilen käytöstä tulipesässä ei ole havaintojeni perusteella merkittävää vaikutusta kestävyyteen. Aivan yhtälailla olen korjannut tulitiilestä sekä punatiilestä tehtyjä tulipesiä.

Vaurioituneet tiilet irroitetaan varovasti yhdeltä sivulta kerrallaan,
ettei tuliputki pääse sortumaan. Muurauspinnat puhdistetaan huolellisesti vanhasta laastista ja noesta.

Kun toinen puoli on muurattu, voidaan toinen puoli purkaa. Tulipesän korjauksissa käytän
mielelläni tulenkestävää tiiltä, koska se on tasalaatuista ja tarpeeksi huokoista. Nykyinen punatiili on myös tasalaatuista, mutta niissä on nykyaikaisesta valmistusmenetelmästä johtuen liikaa jännityksiä ja näin ollen eivät kestä suuria lämpötilanvaihteluja.










Lopputuloksena jälleen eheä ja toimiva tulipesä.

Ruokoranta talviteloille

Ruokorannan restaurointityöt päättyivät tältä vuodelta. Työt etenivät pitkälti aikataulun mukaisesti. Pääosa restaurointitöistä saatiin tehtyä korjaussuunnitelman mukaisesti. Hirsikorjaukset olivat kuitenkin arviota suuremmat, jonka myötä myös muut työt hieman viivästyivät. Muurin muuraustyöt jäivät pääosin kesken, joten homma jatkuu keväällä 2010.

Tuvan muurin perustuksia vahvistettiin harkkomuurauksella sekä betonivalulla.






Rossilattia tuettiin uusien harkkopilareiden varaan. Aikaisemmin lattianiskat olivat tuettu pystyhirsien varaan, joiden alla lattakivi. Osa pilareista oli kaatunut.





Ulkoverhouksen alaosa uusittiin kokonaa. Tuvan päätyyn asetettiin föjarit suoristamaan ja tukemaan seinää.

Kivipaadet takaisin rakennuksen alle

Vanhat kivipaadet asennettiin uuden anturan päälle alkuperäisessä järkestyksessä. Kivet nostettiin tarkalleen oikeaan korkeuteen kiilakivien avulla. Anturan ja kiven välinen tila täytettiin myöhemmin betonilla ja kiilakivilla. Näin kivipaadet on kuin upotettu anturaan.

Restaurointityömaa Taivassalossa

Ruokorannan tupa on perustettu puoleksi kallion päälle ja puoleksi maapohjan päälle. Tavoitteena on saada koko rakennus kallion päälle. Tuvan pääty tunkataan ilmaan ja kaivetaan kallioon asti. Betonisokkeli valetaan maanpintaan asti ja vanhat kivipaasit asetetaan takaisin paikoilleen. Tämän jälkeen tupa voidaan laskea takaisin kestävälle perustukselle.

Tunkille valettiin tukevat pilarit, jotka tukeutuvat kallioon asti. Hommat jatkuvat maanantaina 6.7.2009, jolloin tunkit kiinnitetään ja tupa nostetaan taivaan tuuliin. Tämän jälkeen merkatut kivipaasit siirretään pois paikoiltaan ja kaivetaan kallioon asti tila tulevalle sokkelille.

Uudet vanhat piiput Paraisilla

Kaksi piipuista muurattiin vanhoista "rautatiilistä", kolmanteen käytettiin uusi ruukin tiiliä. Vanhat "rautatiilet" olivat erinomaisia piipputiiliksi. Tiilet on poltettu niin kovassa lämpötilassa, että niiden sintraantumisaste on hyvin suuri. Tämä tarkoittaa sitä että tiilestä tulee tiivis, huonosti vettä imevä eli hyvin säätä kestävä. Laastina kätettiin itsetehtyä kalkkisementtilaastia (80/20/500). Eli sideaineesta 80% kalkkia ja 20% sementtiä. Hiekan ja sideaineen suhde 100/500. Kalkki on paikallista märkäsammutettua kalkkia.

Vanhoissa tiilissä alkuperäiset jäkäläkoristeet paikoillaan!

Leivinuunin dokumentointi

Taivassalossa dokumentoitiin 21-22.4 sata vuotias leivinuuni, tuvan muuri. Mittaus tehtiin luotilankoja apuna käyttäen ja siirrettiin paperille mittakaavassa 1:10. Mittaustapa on varsin toimiva ja tarkka tämän kokoisiin kohteisiin.

Miksi muuri dokumentoitiin? Muuri on rakennettu osittain kallion päälle ja osittain maapohjan päälle. Maapohjan päällä oleva osa on lähtenyt vajoamaan, joten siltä osin muuri täytyy purkaa ja tehdä perustuksia myöten uusiksi.



Kaikki muurin muut osat säilytetään ja purettu osa muurataan piirrustusten mukaan uudelleen.





Muurin savupiippu sekä huuva purettu. Jälkeenpäin asennettu valurautahella poistettiin myös. Muuri jäi odottamaan hellan kohdalle uutta perustusta sekä muurausta, joka tehdään loppukesällä 2009 muiden restaurointitöiden jälkeen.

Hyvää pääsiäistä!

Uuninmuuraaja siirtyy viikoksi pääsiäislomalle Lapin lumisille erämaille. Pääsiäisen jälkeen hommat jatkuvat viikolla 17 ja tiiosa on mielenkiintoinen leivinuunin dokumentointi Taivassalossa. Dokumentointi tehdään yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun restauroinnin linjan kanssa. Piipun muuraukset jatkuvat viikolla 18 ja toukokuussa Uuninmuuraaja siirtyy koko kuukaudeksi Leväsjoelle Satakuntaan. Siellä olis tarkoitus muurata vanha kaakelipuuhella ynnämuuta touhuilua.