lauantai 7. huhtikuuta 2012

Romahtanut leivinuuni

Nousiaisissa oli eräs leivinuuni päässyt ajan saatossa romahtamaan. Aikaisempi asukas oli saanut romahduksen pois silmistä peittämälläe sen levyllä. Uusi asukas arvosti perinteitä siinä määrin että halusi kuitenkin leivinuuni uudelleen käyttöön. Mikä mahtoi illa romahduksen syy? Luultavasti se oli saanut alkunsa silloin kun puuhella oli purettu hieman ronskisti leivinuuni takaa.

Varsinainen leivinuuni on toisella puolen. Tällä puolella on aikoinaan ollut puuhella kun rakennuksessa on ollut kaksi asuntoa.










Leivinuunin arina alhaalta päin kuvattuna, tiilet lähes leijui ilmassa. Kyllä ne sieltä pikkuhiljaa tipahteli uuden muurauksen edetessä.






Takaseinän uusi muuri nousee ja kohtaa taas vanhan purkamattoman muurin.







Täytin arinan pohjan hiekalla ja päälle laitoin parisenttiä merisuolaa, jonka päälle arinakivet on hyvä latoa. Hiekan ja merisuolan tehtävä on tasata arinan lämpöä. Näin siitä ei pitäisi tulla liian polttava.





Vanhat ja uudet arinatiilet ladottu "kuivana" eli ilman laastia paikoilleen ja peräseinä muurattu umpeen. Peräseinälle oli melko pitkä mätka, onneksi työstämään pystyi myös toiseltä puolen.





Takaseinä umpeen ja leivari on valmis pinnoitettavaksi.









Tässäkin tapauksessa niin kuin monessa muussakin vastaavassa on alkuperäinen hella purettu jossakin vaiheessa pois ja asennettu tilalle Leino-liesi tai vastaava. On ollut vissiin valmishelloilla hyvät markkinointi- ja myyntimihet liikkeellä kun ovat saaneet niin monen isännän purkamaan vanhan tiilihellan ja asennuttamaan uuden kevyen valmishellan. En tiedä mitään sen kummempaa perustelua tälle valmishellavillitykselle aikanaan, mutta joka tapauksessa nyt halutaan tiilihellat palauttaa takaisin joka tietysti lämmittää myös muurareiden mieltä!



Kanavat muodostuu. Vanhat vaihtoehtoiset savukierrot oli mahdollista ottaa käyttöön. Kuvassa oikealle lähtevä kanava johtaa suoraan hormiin eli toimii ns. "sytytys"- ja "kesä-peltinä". Vasemmalle lähtevä kanava kiertää vasemman sivun muurissa ja toimii ns. "talvipeltinä".








Uuden hellan mukauttamista vanhaan..










Vesitakka

Vesitakka eli veteen varaava takka, tai tarkalleen osittain veteen varaava takka. Tämä on toteutettu niin, että takan tulipesän ja rungon väliin on asennettu kupariputkisto, jossa vesi kiertää ja näin lämpöenergia voidaan siirtää lämminvesivaraajaan ja sitä kautta ympäri taloa. Tässä kuvasarjassa näkyy eri vaiheita muuraus ja asennusvaiheista.

Takan paikka on portaiden alla. Alhaalla oikealla peltiputkesta johdetaan paloilma talvipuutarhasta. Takana hormi, johon takka liitetään. Tuloilman vieressä kupariputket, joissa vesi tulee ja menee varaajaan.









Kuori ja runko piti muurata kahdessa osassa, ensin taakse, jotta kupariputkistot saatiin asennettua väliin. Muurari Kosonen työssä.










Takaseinän ja sivuseinän kupariputkielementit asennettuna. Nyt varsinainen tulisija voidaan muurata.










Tulipesän pohja ja toisioilmakanavat.








Tulipesä ja poskikanavat, jotka tehtiin vain toiselle puolelle, ts toispuoleinen vastavirtauuni.








Palokaasujen kääntymistila savukanaviin.







Yläpalotila katettu kahdella pontatulla valumassalaatalla, jonka päälle asennettu ylimmäinen kupariputkielementti. Tulisijan kolmelle sivulle siis asennettiin vesiputkielementit ja kaksi sivua jäi ilman. Niistä saadaan huoneeseen vastaavasti enemmän säteilylämpöä.




Ylimmäinen elementti on yhdistetty paluuputkistoon. Elementit asennettiin rinnan ja sarjaan.










Tulisijaan tuli suhteellisen paljon antureita ja kokonaisuuteen automatiikkaa. Tässä yksi anturi, joka mittaa vesielementtien kuumimman kohdan lämpötilaa ja on yhteyksissa mm. vesikiertopumppuun. Savukanaviin tuli myös kahteen kohtaan anturit, jotka mittaavat lämpötiloja, joiden perusteella ohjausyksikkö säätää paloilmaa sekä savupeltiä, joka sekin on automaattisesti säätyvä. Lisäksi tulipesän luukkuun kiinnitettiin anturi, joka tunnistaa, onko luukku kiinni vai auki. Tämä vaikuttaa paloilman säätöön, jossa myös sähköinen säätäjä. Aika moisen tekninen laitos tuli!



Pinta pinnoitettiin kalkkisementtilaastilla ja pintaan vedettiin värillinen puhdas kalkkilaasti, joka oli koostumukseltaan melko hieno.










Luukkuja vaille valmis vesitakka.











Tammikuun muurauksia

Väliseinän toiselle puolelle muurattiin suunnitelmien mukainen Ruukintiilitakka. Kuoriosa siis Ruukintiilestä, joka on hieno vanhan näköinen tiili. Tiili valmistetaan kuten käsinlyödyt tiilet ennenvanhaan, mutta koneellisesti, ns "märkämenetelmällä". Tiili on mielestäni hyvän näköinen, ehkä kaipaamaan jää vielä hieman erilaisia mittasuhteita kuten entivanhaiset tiilet.

Hahmotelmia.









Alaosa muotoutuu.











Luukun suippokaari holvautuu.













Viittä vaille valmis Ruukintiilitakka.

Tammikuun muurauksia



Tammikuussa jatkoin Paraisilla työmaata, jonka marraskuussa olin aloittanut. Seuraavana oli muurattavana hella, kehys sähköhellalle ja kokonaisuuteen huuva. Asiakas päätyi kuitenkin, että huuva ja kehys sähköhellalle jätettäisiin pois ja muurattaisiin pelkästään puuhella. No suunnitelmat muuttuvat, muurataan pelkästään hella. Toisaalta harmitti jättää hienoa kokonaisuutta toteuttamatta, mutta toisaalta se helpotti työpainetta, joka tuolloinkin oli kova. Muurasin perushellan, joka jäi yksinäisenä nurkkaan. No rakentamisen edetessä se toivottavasti saa vierelleen muutakin eikä jää niin yksinäiseksi.