Hellan korjaus

Tämä kaakelihella on vähän jokasuuntaan vinossa. Vielä on vähän auki onko toisesta kohdasta painunu vai toisesta noussut. Todennäköisesti painunut koska alapohjasta näkee että osa hellasta on suoraan kallion päällä ja osassa on savipatja välissä.

Vanhan pohjan päälle valetaan raudoitettu betonikakku.

Uusi hella muodostuu.

Hellan kanavia.

Huuvan muuraustuki.

Viimeistelyä vaille valmis. Mietin että sopiiko kaakelihellaan rapattu huuva mutta miksipäs ei sopisi.

Maskun muuraukset joulukuussa 2012

Leivinuunin poistokanavat lähtevät holvin vasemmalta puolelta ja kiertävät holvin yli oikealle poskelle ja sitä myöten alas jossa ne yhtyvät hormiin. Spiraalimainen savukierto on mielestäni luontevampi verrattuna perinteiseen holvin takaa lähtevään kiertoon. Spiraalikiertoa voi käyttää ainoastaan uuneissa joiden toinen sivu on seinää tai piippua vasten.

Huuvan kannattajaraudat taivutettiin kaarelle. Idea saatiin vanhasta valokuvasta jossa näkyi alkuperäinen uuni.

                                                             
                                                               Kermakuorrutusta.

Tammikuun muurauksia

Tammikuussa jatkoin Paraisilla työmaata, jonka marraskuussa olin aloittanut. Seuraavana oli muurattavana hella, kehys sähköhellalle ja kokonaisuuteen huuva. Asiakas päätyi kuitenkin, että huuva ja kehys sähköhellalle jätettäisiin pois ja muurattaisiin pelkästään puuhella. No suunnitelmat muuttuvat, muurataan pelkästään hella. Toisaalta harmitti jättää hienoa kokonaisuutta toteuttamatta, mutta toisaalta se helpotti työpainetta, joka tuolloinkin oli kova. Muurasin perushellan, joka jäi yksinäisenä nurkkaan. No rakentamisen edetessä se toivottavasti saa vierelleen muutakin eikä jää niin yksinäiseksi.

Kaakelihella

Joulukuussa muurasin erään kaakelihellan Turun kupittaankadulle. Hella oli peräisin Turun Nummelta, joka purettiin loppukesästä.









Kupittaankadulla on hommat hyvä alottaa kahvilla. Taustalla hellan uusi paikka.

Ensimmäinen kerros pystyssä. Jalassa kiertää savukanava. Vasemmalla näkyy oivallinen ylitysrauta, loppuunajettu timanttilaikka. Tämän, niinkuin monen muunkin jutun opin vanhemmalta muurarilta.

Hellan vasemmalla sivulla oleva vanha savukanava olikin ummessa. Kuvittelin johdattavani savukaasuja siitä mutta turhaan. Vieressä kulki onneksi suurempi ja avonainen kanava.

Toisen kerroksen asettelua. Hellan, varsinkin kaakelihellan muuraus on melkeimpä millin tarkkaan puuhaa. Tilaa on yleensä
niukasti mutta kaikki tarvittava on mahutettava raameihin.







Entivanhasta seinän kaakelointia, savilaastia vain väliin!









Valmis hella.

Vanhan leivinuunin restaurointi

Edellinen kohde Taivassalossa näytti tältä kun tulin paikan päälle. Omistaja halusi siihen hellan takakaisin ja kaikki rapatut pinnat uusiksi. Yläosa (keltainen) on kaukaa katsottuna aivan kohtalaisen näköinen, mutta tarkemmin tarkasteltuna maali kupristelee ja lohkeilee. Alkuperäisen rapatun pinnan päälle oli maalattu useita maalikerroksia. Alimmat varmasti olivat pellavaöljypohjaisia ja päällimmäiset lateksipohjaisia. Ennen viimeistä maalikorrosta oli tehty vielä tasoitus jollain tuntemattomalla tasoitteella. Tällaisen sotkun poistaminen pinnasta on melko työlästä, joten päädyin uusimaan koko rappauksen. Keskimmäinen kerros on aitoa uunikaakelia, joka jossain vaiheessa on uudelleen pinnoitettu kaakelilla jostain tuntemattomasta syystä. Myös leivinuunin luukku oli muurattu umpeen ja kaakeloitu yli. Ja senhän tietää, että sanerauslaasti, jolla kaakit on kiinnitetty, ei irtoa vanhan uunikaakelin pinnasta ainakaan särkemättä pintaa. Eli vanha uunikaakelipinta täytyi unohtaa ja ratkaisu oli ylirappaus. Alaosa oli ollutkin rapattu pinta tai ehkä aikanaan pellitetty kuten tavallista.


Leivinuuni löytyi kaakeloinnin alta hieman romahtaneena. Romahtanut tiiliholvaus tuntuu aina yhtä epätoivoiselta korjata käyttämällä tiiliä. Paljon helpompo korjausvaihtoehto on käyttää tulenkestävää valumassaa, johon restauroija suhtautuu aina enemmän tai vähemmän epäluuloisesti. Itse olen kuitenkin sitä tietyissä tilanteissa käyttänyt vaikkei pidä olettaa sitä kaiken pelastavaksi ihmeaineeksi, kuten eräs vanhempi muurari on sanonut. Tässä tilanteessa käytin valumassaa ja loppuviimein melko reilulla kädellä. Kun laitoin alapuolelle tuen, pääsin yläpuolisesta nuohousluukusta valuttamaan massan holviin. Valumassan käyttö ei varsinaisesti ole perinteinen menetelmä, mutta varsin toimiva monissa tilanteissa. Loppuviimein valoin luukun ympäryksenkin valumassasta kun se niin helppoa ja riemuisaa oli:) Ja rumahan siitä tuli, melkein hävettää julkaista tällaista tekelttä. Mutta siihen sain hyvin ruuvattua luukun kiinni pulteilla.

Ja toinen vaihtoehto olisi ollut muurata nuo palaset tulenkestävästä tiilestä. Tämä palapeli ei varmasti olisi ollut ainakaan kestävämpi ratkaisu.












Korjauksien jälkeen muurasin perinteisen hellan, joka muurikokonaisuudessa joskus on ollutkin. Uutena juttuna asiakkaan haluama puukolo hellan oikealla puolella.





Rappaustyö etenee. Vanhojen kaakeleiden pintaan sain kalkkilastin tarttumaan saneerauslaastin avulla. Sekään ei kuulosta kovin hyvältä. Mutta muuta tartuntakeinoa en keksinyt ja hyvin tuntui tarttuvan.


Lopputulos vailla kalkkimaalausta.

Kiireinen kesä

Kulunut kesä on ollut osaltani sen verran kiireinen, etten ole edes kerennyt päivittämään blogiani. Ikävä sinäsä kun tulee puukattua kalenteri niin tiukoille. Tästä eteen päin voin yrittää väljempää työkalenteria. Kuuluuhan tähän työhön myös muukin kun pelkästään muuraaminen. Täytyy tehdä tarjouksia, suunnitella uuneja ja vaikkapa pitää blogia. Alunperin ajatus blogin pitämisestä oli sellainen, että se olisi lähes reaaliaikainen. Tällöin se toimisi itselleni työpäiväkirjana ja asiakas tai muu blogin seuraaja tietäisi missä mennään. Mutta totuus oli toinen. Toimiihan se näinkin jokseenkin työpäiväkirjana ja ehkä joku näistä jutuista jotain mielenkiintoista löytää.

Joka tapauksessa tänä kesänä sain päätökseen viime kesänä aloitetun urakan Taivassalon Ruokorannassa.








Jatkoin siitä mihin viimesyksynä jäin eli tuvan muurin restaurointiin. Hella-osan palautin alkupraisen mukaiseksi. Vaihdoin ja tasasin leivinuunin arinakivet.










Muutin leivinuunin savuhormistno niin että se kulkee koko matkan muurin sisällä toisin kuin aikaisemmin savukaasut kulkivat huuvan kautta korsteeniin. Käytännössä savukaastu kulkivat huonetilan kautta korsteeniin. Huuva ja sen takana olevat kanavistot tulivat olemaan alkuperäisen mukaisia lukuun ottamatta leivinuunin uutta kanavaa. Ylhäällä välipohjan tuntumassa ja ullakolla kaikki muurin kanavat yhdistin yhdeksi isoksi hormiksi kuten alkuperäisessä ja siitä jatkoin muurausta aina piipun kruunuun asti. Rappasin muurin kalkkilaastilla. Tartuntoihin käytin myös kalkkisemsnttilaastia. Pinnan maalasi kalkkimaalilla itse omistaja. Rakennusken ulkopuolella tein savupiipun lisäksi sokkelikivien saumauksen.

Tuvan muurin korjausta Laitilassa

100 vuotias tuvan muuri oli päässyt repsahtamaan ajan saatossa. Leivininuunin luukku oli irronnut ja luukun yläpuolinen holvaus tipahtanut. Liekkö joku yrittänyt lainata luukkua. En tiiä tarkemmin talon historiasta. Lisäksi hella oli hieman väsähtänyt. On yleistä, että puuhella väsähtää kovassa käytössä. Se on rakenteeltaan suhteellisen heikkoluontoinen. Mutta onneksi se on helppo korjata! Ja jälleen saadaan puun voimalla lämpöä tupaan sekä soppa porisemaan.

Korjasimme Muurausliike Timo Kososen kanssa tämän kyseisen muurin. Aikaa siihen kului kaksi työpäivää. Hellan paistouuni sekä vesipadan kuori teetettiin paikallisella peltisepällä. Työ oli erittäin mielenkiintoinen, etenkin selvitellä miten muuri kaiken kaikkiaan toimii. Miten hormit kulkevat? Miten savupellit muuttavat kiertoa? Mielenkiintoista on myös se että ensin puretaan ja siinä samalla voi nähdä aikaisemman muurarin käden jäljen ja pohtia miten mikäkin on rakennettu. Sitten tehdään oma käden jälki, yleensä aikaisempaa muuraria kunnitoittaen pyrimme tekemään samalla tavoin, jos rakenne on järkeen käypä. Virheitä ei toki kannata toistaa, jos sellaisia ilmenee. Tämän hellan tulipesään käytimme tulenkestäviä tiiliä sekä erotimme tulipesän rungosta 10 mm:n mineraalivillalla. Näin ei aikanaan tehty mutta tässä kohdassa ei mineraalivillaa kannata välttämättä sivuuttaa. Tulipesä lämpenee nopeammin kuin kuori, joten liikunta sauma on hyvä olla.


Jatkossa muuri tarvii savupiipun, joka muurataan muurin päältä. Se oli nimittäin purettu välikaton tasaan. Mutta se on myöhempien aikojen touhuja se sitten.