sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Vanhan leivinuunin restaurointi

Edellinen kohde Taivassalossa näytti tältä kun tulin paikan päälle. Omistaja halusi siihen hellan takakaisin ja kaikki rapatut pinnat uusiksi. Yläosa (keltainen) on kaukaa katsottuna aivan kohtalaisen näköinen, mutta tarkemmin tarkasteltuna maali kupristelee ja lohkeilee. Alkuperäisen rapatun pinnan päälle oli maalattu useita maalikerroksia. Alimmat varmasti olivat pellavaöljypohjaisia ja päällimmäiset lateksipohjaisia. Ennen viimeistä maalikorrosta oli tehty vielä tasoitus jollain tuntemattomalla tasoitteella. Tällaisen sotkun poistaminen pinnasta on melko työlästä, joten päädyin uusimaan koko rappauksen. Keskimmäinen kerros on aitoa uunikaakelia, joka jossain vaiheessa on uudelleen pinnoitettu kaakelilla jostain tuntemattomasta syystä. Myös leivinuunin luukku oli muurattu umpeen ja kaakeloitu yli. Ja senhän tietää, että sanerauslaasti, jolla kaakit on kiinnitetty, ei irtoa vanhan uunikaakelin pinnasta ainakaan särkemättä pintaa. Eli vanha uunikaakelipinta täytyi unohtaa ja ratkaisu oli ylirappaus. Alaosa oli ollutkin rapattu pinta tai ehkä aikanaan pellitetty kuten tavallista.


Leivinuuni löytyi kaakeloinnin alta hieman romahtaneena. Romahtanut tiiliholvaus tuntuu aina yhtä epätoivoiselta korjata käyttämällä tiiliä. Paljon helpompo korjausvaihtoehto on käyttää tulenkestävää valumassaa, johon restauroija suhtautuu aina enemmän tai vähemmän epäluuloisesti. Itse olen kuitenkin sitä tietyissä tilanteissa käyttänyt vaikkei pidä olettaa sitä kaiken pelastavaksi ihmeaineeksi, kuten eräs vanhempi muurari on sanonut. Tässä tilanteessa käytin valumassaa ja loppuviimein melko reilulla kädellä. Kun laitoin alapuolelle tuen, pääsin yläpuolisesta nuohousluukusta valuttamaan massan holviin. Valumassan käyttö ei varsinaisesti ole perinteinen menetelmä, mutta varsin toimiva monissa tilanteissa. Loppuviimein valoin luukun ympäryksenkin valumassasta kun se niin helppoa ja riemuisaa oli:) Ja rumahan siitä tuli, melkein hävettää julkaista tällaista tekelttä. Mutta siihen sain hyvin ruuvattua luukun kiinni pulteilla.

Ja toinen vaihtoehto olisi ollut muurata nuo palaset tulenkestävästä tiilestä. Tämä palapeli ei varmasti olisi ollut ainakaan kestävämpi ratkaisu.












Korjauksien jälkeen muurasin perinteisen hellan, joka muurikokonaisuudessa joskus on ollutkin. Uutena juttuna asiakkaan haluama puukolo hellan oikealla puolella.





Rappaustyö etenee. Vanhojen kaakeleiden pintaan sain kalkkilastin tarttumaan saneerauslaastin avulla. Sekään ei kuulosta kovin hyvältä. Mutta muuta tartuntakeinoa en keksinyt ja hyvin tuntui tarttuvan.


Lopputulos vailla kalkkimaalausta.






Turun kaakelitehtaa kaakeliuuni nro. 163


Tällä hetkellä työn alla on Turun kaakelitehtaan uuni numero 163. Uuni on pohja-alaltaan suuri ja alussa tilaa onkin reilusti, ei siis mitään hätää. Tiukemmat paikat tulevatkin hyllyn jälkeen kun uuni vetäytyy noin 15o mm sisäänpäin, mutta kaikki tarvittava mahtuu silti sisälle.




Kyseinen uuni oli aikoinaan muurattu syvennykseen, jolloin yksi kaakeli syvyysuunnassa oli jätetty pois. Mikä lie syynä ollut, muurarin laiskuus? Leikkaamattomia paloja oli kuitenkin jäänyt reilu 10 kpl, josta saatiin uuni muurattua täydeksi. Hyllyn yläpuolinen osa kylläkin jää ilman reunimmaista kaakelia, mutta sitä täydennetään rappauksella. Katotaan miltä lopputulos näyttää. Luultavasti aivan toimivalta.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Takan korjaus Nuuksiossa

Tämä takka on saanut hieman erikoisemman muotoilun. Tällaista muotoilua toivoisi enemmänkin suomalaisiin takkoihin pelkistetyn laatikon sijaan. Vai onko ne laatikot vain niin hienoja? Vai eikö suomalaiset uskalla tehdä mitään erilaista?








Noh, mennämpä asiaan. Tämä kyseinen erikoisen muotoinen takka on parinkymmenen vuoden elinikänsä aikana päässyt rapistumaan, kylläkin sisäosista. Tuliputki tulipesän ylöpuolelta on alkanut vajota, joka on merkki siitä että jotain kannattaisi tehdä. Ja kun ongelma on selvästi tulipesän yläpuolella, ei korjausta voi tehdä suuluukun kautta, vaan on tehtävä purkutöitä.







Tuliputki oli muurattu syrjällään asetetulla tulitiilellä ja takaseinämä oli vielä vinosti kallellaan eteenpäin muodostaen tuliputken supistuksen niinkuin pitääkin. Mutta syrjällään olevat tulitiilet eivät ole nähtävästi riittävän lujasti sidoksissaan pysymään paikoillaan. Purin siis tuliputken ja loppuviimeksi tulipesänkin. Tulipesän vieressä oleva muuraus oli myöskin kaatunut vasemman poskikanavan tukkeeksi, joten takka on viimeiakoina vetänyt aioastaan oikean kautta.

Tulipesä meni siis kokonaan uusiksi ja siitä ylöspäin. Vanhat tiilet käytin uudelleen kun ne näyytivät aivan kelvoilta. Tulipesän yläpuolisen osan, tuliputken muurasin lappeellaan asetetuilla tiilillä kuten aina. Näin siitä tulee vähintäänkin ikuisuuden kestävää tekoa!






Sitten ulkokuoren muuraus uudelleen ja rappaus päälle ja näin takka pääsee taas tuottamaan lämpöä taloon. Lisäsin molemmille poskikanaville oman nuohousluukun, koska yhdestä keskellä olevasta ei ollut kovin helppoa päästä käsiksi näihin kanaviin. Eipä niitä oltu varmaan koko aikanaan nuohottukaan!