Näytetään tekstit, joissa on tunniste takka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste takka. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Takan muutos

Valtava takka. Epäkäytännöllinen takka. Oikea sivu oli myös muurattu umpinaiseksi. Hormilähtö on takan oikeassa reunassa joten oikeassa nurkassa poltettu tuli ei avautunut huoneeseen. Nyt oikea sivu avattiin ja tulipesä pienennettiin. Samalla vasemmalle jäi puukolo.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Takan saneeraus

Asiakas haluaa liuskekivet pois ja hyllyt sekä osan muurista.


Takan uusi ilme ennen maalausta.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Tammikuun muurauksia

Väliseinän toiselle puolelle muurattiin suunnitelmien mukainen Ruukintiilitakka. Kuoriosa siis Ruukintiilestä, joka on hieno vanhan näköinen tiili. Tiili valmistetaan kuten käsinlyödyt tiilet ennenvanhaan, mutta koneellisesti, ns "märkämenetelmällä". Tiili on mielestäni hyvän näköinen, ehkä kaipaamaan jää vielä hieman erilaisia mittasuhteita kuten entivanhaiset tiilet.

Hahmotelmia.









Alaosa muotoutuu.











Luukun suippokaari holvautuu.













Viittä vaille valmis Ruukintiilitakka.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Tiilerin takka

Lokakuussa muurasin ensimmäisen Tiileri takan. Se oli ihan hauska kokemus, kun kaikki palat oli numeroitu ja valmiiksi leikattu. Toisaalta kun ei tarvinnut ajatustyötä tehä niin pitemmän pääle voisi olla tylsempää.

















Takka jäi odottelemaan lopullista pinnoitusta, kunhan rakentaminen saadaan vietyä eteen päin niin että se saadaan lämpimäksi.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Takan korjaus Nuuksiossa

Tämä takka on saanut hieman erikoisemman muotoilun. Tällaista muotoilua toivoisi enemmänkin suomalaisiin takkoihin pelkistetyn laatikon sijaan. Vai onko ne laatikot vain niin hienoja? Vai eikö suomalaiset uskalla tehdä mitään erilaista?








Noh, mennämpä asiaan. Tämä kyseinen erikoisen muotoinen takka on parinkymmenen vuoden elinikänsä aikana päässyt rapistumaan, kylläkin sisäosista. Tuliputki tulipesän ylöpuolelta on alkanut vajota, joka on merkki siitä että jotain kannattaisi tehdä. Ja kun ongelma on selvästi tulipesän yläpuolella, ei korjausta voi tehdä suuluukun kautta, vaan on tehtävä purkutöitä.







Tuliputki oli muurattu syrjällään asetetulla tulitiilellä ja takaseinämä oli vielä vinosti kallellaan eteenpäin muodostaen tuliputken supistuksen niinkuin pitääkin. Mutta syrjällään olevat tulitiilet eivät ole nähtävästi riittävän lujasti sidoksissaan pysymään paikoillaan. Purin siis tuliputken ja loppuviimeksi tulipesänkin. Tulipesän vieressä oleva muuraus oli myöskin kaatunut vasemman poskikanavan tukkeeksi, joten takka on viimeiakoina vetänyt aioastaan oikean kautta.

Tulipesä meni siis kokonaan uusiksi ja siitä ylöspäin. Vanhat tiilet käytin uudelleen kun ne näyytivät aivan kelvoilta. Tulipesän yläpuolisen osan, tuliputken muurasin lappeellaan asetetuilla tiilillä kuten aina. Näin siitä tulee vähintäänkin ikuisuuden kestävää tekoa!






Sitten ulkokuoren muuraus uudelleen ja rappaus päälle ja näin takka pääsee taas tuottamaan lämpöä taloon. Lisäsin molemmille poskikanaville oman nuohousluukun, koska yhdestä keskellä olevasta ei ollut kovin helppoa päästä käsiksi näihin kanaviin. Eipä niitä oltu varmaan koko aikanaan nuohottukaan!

lauantai 24. lokakuuta 2009

Takka - uuni - manttelitakkauuni


Uuninmuuraajan uunituorein takka on ns. manttelitakka, jossa on suurisuinen tulipesä aivan lattian tasolla. Tulipesä tulee olemaan luukullinen ja sinänsä uunimainen. Takkaan on liitetty myös vastavirtaperiaatteen mukainen savukierto, joka kiertää taustalla olevassa massiivisessa muurissa. Näin lämpö ei mene harakoille vaan jää huonetilaan. Tällaista tulisijaa voitaisiinkin kutsua manttelitakkauuniksi.

Kuvassa takka on rappausta ja luukkuja vaille valmis.



Takka tunnetaan Suomessa tulisijana, joka on tarkoitettu huonetilan lämmittämiseen ja valaisemiseen. Molemmat tapahtuvat pääosin takan, yleensä suuren avonaisen suuaukon kautta säteilynä. Lämmitys ja valaisu ovat nopealuonteista ja loppuu tulen sammuessa, ellei takan yhteyteen ole rakennettu hormistoa, jossa savukaasut kiertävät ennen niiden poistumista savupiippuun. Tällöin osa lämpöenergiasta varastoituisi takan rakenteisiin ja siitä säteilynä huonetilaan. G. E. Asp puhuukin kirjassaan Uuninmuuraaja, takkauuneista, joissa on niemenomaan yhdistetty takan ja lämmitysuunin ominaisuuksia. Nykyään puhutaan enemmänkin varaavasta takasta. Lämmitysuuneista lisää:
http://www.uuninmuuraaja.fi/index.php?id=5.


Avonainen takka on myös varhaisimpia tulisijamuotoja maassamme. Sen katsotaan saaneen alkunsa tavallisesta avonuotiosta, jota on poltettu tervaskannon kyljessä. Yksinkertaisella avotakalla ja palaneella tervaskannolla onkin huomattavia yhtäläisyyksiä.


Kuva. Suomalaiset uunit, A. Kolehmainen, V. A. Laine



Avotakka on kaikessa yksinkertaisuudessaan myös hyötysuhteeltaan varsin huono, jonka takia sitä ei voi tänä päivänä suositella rakennettavaksi. Suurin osa poltetun puun lämpöenregiasta menee suoraan harakoille. Niimpä kiertävällä hormistolla varustettu takkauuni tai varaava takka tuleekin paremmin kyseeseen. Jos tulta halutaan katsoa avotakan tapaan kuin televisiosta, voidaan suuluukuiksi asentaa kuumuutta kestävät lasiluukut.