Vesitakka eli veteen varaava takka, tai tarkalleen osittain veteen varaava takka. Tämä on toteutettu niin, että takan tulipesän ja rungon väliin on asennettu kupariputkisto, jossa vesi kiertää ja näin lämpöenergia voidaan siirtää lämminvesivaraajaan ja sitä kautta ympäri taloa. Tässä kuvasarjassa näkyy eri vaiheita muuraus ja asennusvaiheista.
Takan paikka on portaiden alla. Alhaalla oikealla peltiputkesta johdetaan paloilma talvipuutarhasta. Takana hormi, johon takka liitetään. Tuloilman vieressä kupariputket, joissa vesi tulee ja menee varaajaan.
Kuori ja runko piti muurata kahdessa osassa, ensin taakse, jotta kupariputkistot saatiin asennettua väliin. Muurari Kosonen työssä.
Takaseinän ja sivuseinän kupariputkielementit asennettuna. Nyt varsinainen tulisija voidaan muurata.
Tulipesän pohja ja toisioilmakanavat.
Tulipesä ja poskikanavat, jotka tehtiin vain toiselle puolelle, ts toispuoleinen vastavirtauuni.
Palokaasujen kääntymistila savukanaviin.
Yläpalotila katettu kahdella pontatulla valumassalaatalla, jonka päälle asennettu ylimmäinen kupariputkielementti. Tulisijan kolmelle sivulle siis asennettiin vesiputkielementit ja kaksi sivua jäi ilman. Niistä saadaan huoneeseen vastaavasti enemmän säteilylämpöä.
Ylimmäinen elementti on yhdistetty paluuputkistoon. Elementit asennettiin rinnan ja sarjaan.
Tulisijaan tuli suhteellisen paljon antureita ja kokonaisuuteen automatiikkaa. Tässä yksi anturi, joka mittaa vesielementtien kuumimman kohdan lämpötilaa ja on yhteyksissa mm. vesikiertopumppuun. Savukanaviin tuli myös kahteen kohtaan anturit, jotka mittaavat lämpötiloja, joiden perusteella ohjausyksikkö säätää paloilmaa sekä savupeltiä, joka sekin on automaattisesti säätyvä. Lisäksi tulipesän luukkuun kiinnitettiin anturi, joka tunnistaa, onko luukku kiinni vai auki. Tämä vaikuttaa paloilman säätöön, jossa myös sähköinen säätäjä. Aika moisen tekninen laitos tuli!
Pinta pinnoitettiin kalkkisementtilaastilla ja pintaan vedettiin värillinen puhdas kalkkilaasti, joka oli koostumukseltaan melko hieno.
Luukkuja vaille valmis vesitakka.
Takan paikka on portaiden alla. Alhaalla oikealla peltiputkesta johdetaan paloilma talvipuutarhasta. Takana hormi, johon takka liitetään. Tuloilman vieressä kupariputket, joissa vesi tulee ja menee varaajaan.
Kuori ja runko piti muurata kahdessa osassa, ensin taakse, jotta kupariputkistot saatiin asennettua väliin. Muurari Kosonen työssä.
Takaseinän ja sivuseinän kupariputkielementit asennettuna. Nyt varsinainen tulisija voidaan muurata.
Tulipesän pohja ja toisioilmakanavat.
Tulipesä ja poskikanavat, jotka tehtiin vain toiselle puolelle, ts toispuoleinen vastavirtauuni.
Palokaasujen kääntymistila savukanaviin.
Yläpalotila katettu kahdella pontatulla valumassalaatalla, jonka päälle asennettu ylimmäinen kupariputkielementti. Tulisijan kolmelle sivulle siis asennettiin vesiputkielementit ja kaksi sivua jäi ilman. Niistä saadaan huoneeseen vastaavasti enemmän säteilylämpöä.
Ylimmäinen elementti on yhdistetty paluuputkistoon. Elementit asennettiin rinnan ja sarjaan.
Tulisijaan tuli suhteellisen paljon antureita ja kokonaisuuteen automatiikkaa. Tässä yksi anturi, joka mittaa vesielementtien kuumimman kohdan lämpötilaa ja on yhteyksissa mm. vesikiertopumppuun. Savukanaviin tuli myös kahteen kohtaan anturit, jotka mittaavat lämpötiloja, joiden perusteella ohjausyksikkö säätää paloilmaa sekä savupeltiä, joka sekin on automaattisesti säätyvä. Lisäksi tulipesän luukkuun kiinnitettiin anturi, joka tunnistaa, onko luukku kiinni vai auki. Tämä vaikuttaa paloilman säätöön, jossa myös sähköinen säätäjä. Aika moisen tekninen laitos tuli!
Pinta pinnoitettiin kalkkisementtilaastilla ja pintaan vedettiin värillinen puhdas kalkkilaasti, joka oli koostumukseltaan melko hieno.
Luukkuja vaille valmis vesitakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti