Tulipesä restauroinnin kohteena

Tulipesä on uunien ja takkojen heikoin lenkki, joka on sinänsä aivan ymmärrettävää. Lämpötilan vaihtelu on suuri eli tiilet laajenevat ja supistuvat jatkuvasti. Pitkällä aikavälillä tiilet tahtovat rapautua ja jossakin vaiheessa saattaa ilmaantua reikä tulipesän seinään. Vaurio ei välttämättä ole paloturvallisuuden kannalta vaarallinen, mutta vaikuttaa oleellisesti uunin lämpiämiseen ja lämmitykykyyn. Varsinkin kaakeliuunien kohdalla epätasainen lämpiäminen voi aiheuttaa helpommin halkeiluja kaakelin pinnassa.

Tulipesävauriot ovat kuitenkin jossakin määrin korjattavissa. Ennen korjaustoimenpiteitä täytyy kuitenkin tarkastella uunin kokonaiskuntoa ja punnita, onko korjaus järkevää. Jos uunilla alkaa olla ikää lähemmäs 100 vuotta ja tarkoituksena on käyttää sitä lämmityslaitteena, kannattaa vakavasti harkita uunin uudelleen muurausta. Pelkkä tulipesän korjaus antaa huokeammalla hinnalla lisäaikaa, mutta on sinänsä väliaikainen ratkaisu. Uudelleen muurattu uunikaan ei ikuinen ole mutta voi hyvin kestää seuraavat 100 vuotta.

Jos uuni on muuten hyvässä kunnossa ja vauriot rajautuvat vain tulipesän kohdalle, voidaan korjaustoimenpiteet suoritta suuluukun kautta uunia sen kummemmin purkamatta.

80 vuotiaan uunin alkuperäinen tulipesä voi näyttää tältä. Vielä 1920 ja 30-luvuilla muuratissa tulipesissä on paljon käytetty tavallista punatiiltä. Tulenkestävää tiiltä ei siihen aikaan valmistettu vielä Suomessa, joten on käytetty sitä mitä saatavana on ollut. Tulenkestävän tiilen käytöstä tulipesässä ei ole havaintojeni perusteella merkittävää vaikutusta kestävyyteen. Aivan yhtälailla olen korjannut tulitiilestä sekä punatiilestä tehtyjä tulipesiä.

Vaurioituneet tiilet irroitetaan varovasti yhdeltä sivulta kerrallaan,
ettei tuliputki pääse sortumaan. Muurauspinnat puhdistetaan huolellisesti vanhasta laastista ja noesta.

Kun toinen puoli on muurattu, voidaan toinen puoli purkaa. Tulipesän korjauksissa käytän
mielelläni tulenkestävää tiiltä, koska se on tasalaatuista ja tarpeeksi huokoista. Nykyinen punatiili on myös tasalaatuista, mutta niissä on nykyaikaisesta valmistusmenetelmästä johtuen liikaa jännityksiä ja näin ollen eivät kestä suuria lämpötilanvaihteluja.










Lopputuloksena jälleen eheä ja toimiva tulipesä.