Kemiössä touhuttiin porukalla muurari-kollegoiden ja harjoittelijoiden kera. Olihan siellä niin paljon muurattavaa ja aikataulut painoi kun oli lähtö ulkomaille, Ahvenanmaalle heti vapun tienoolla. Minä muurasin pystyuunia vanhan mallin mukaan. Rakenteeltaan vastavistainen yläliittymällä ja yksikuorinen. Tässä poikkileikkaus vähän luukun yläpuolelta sekä kokonainen uuni ilman rappausta.
Vanha pystäri kaipasi pientä pinta- ja sisäremonttia. Eikä mikään ihme että elämistä on tullut, koska uuni oli melko hurjasti rakennettu: yksikuorinen rakenne vanhalla syrjätiilellä, tulipesä limitetty rungon kanssa, varsinaista tuliputkea ei ole, kaikki on muurattu yhdeksi möykyksi ilman liikuntasaumoja. Ja kun silloin aikanaankin on ollut voimassa fysiikan lait ja lämpölaajeneminen, ei ole voitu välttyä halkeiluilta uunia lämmitettäessä.
Kaikesta huolimatta alkuperäinen uuni haluttiin säilyttää ja parhaiden kykyjeni mukaan korjata käytettäväksi.
Kosonen muurasi isompaan huoneeseen hellalle hormin ja hormiston. Tarkemmin oikean puoleinen ja keskimmäinen hormi nousee suoraan ylös. Keskimmäisestä ns. "kesäpelti" ja oikean puoleisesta kanavasta ohjataan hellan jalassa kulkeva pidempi kierto. Kun keskimmäisen hormin pelti (vasemmalla ylhäällä) suljetaan, pakotetaan savukaasut vasemman puoleiseen hormiin, jossa ne kulkee alaspäin ja hellan jalan kautta oikeanpuoleiseen hormiin ja ylös ja ulos. Tämä jälkimmäinen siis on pisin kierto. Nämä lisäkierrot olivat asiakkaan toive joskaan ne eivät mahtaneet olla alkuperäisessä versiossa, jota ulkomuodoltaan pyrittiin seuraamaan. Hellan savukiertoja kannustaa myös G.E.Asp kirjassaan Huonerakenteiden oppi vuodelta 1902. "Tämä saadaan aikaan siten että kuuma savu hellasta päästyä pannaan kiertämään pitkin lämmitysputkia, joita on muurattu hellanviereiseen pystymuuriin ja hellan jalkaan."
Ullakolla piipun muurausta jatkoivat harjoittelijat.
Siitä pitäisi läpi mahtua, tuumaa muurari Kosonen..no ei kyllä taia mahtua kun vielä tulee levennyskin. Täytyy suurentaa vanhaa aukkoa.
Pystyuunin hormi yhdistetään piippuun.
Rakennuksen toisen päädyn ullakolle oli määräys palauttaa vaakahormi jotta vanhaa pystyuunia voitaisiin taas käyttää. Sanoin asiakkaalle että nyt täytyy kysyä paikalliselta paloviranomaiselta antavatko lupaa vaakahormille. Paloviranomainen oli suostunut suuremmitta mutkitta vaakahormin palauttamiseen ja näin se päätettiin palauttaa. Myönteinen suhtautuminen vaakahormiin oli itsellekkin vähän yllättävää nimittäin kaikkien kuntien viranomaiset eivät moiselle rakennelmalle anna lupaa.
Vahvat lankut löytyivät ullakolta, liekö samat kuin alkuperäisessä. Niiden päälle voi muurata niin kuin mille tahansa tukevalle alustalle. Pötikästä tuli melko korkea verrattuna vanhoihin koska halusin täyttää nykyisen vaatimuksen hormin sisäpinnasta vähintään 230 mm palavaan materiaaliin eli tukilankkuun.
Sillä välin kun itse hääräsin pimeässä ullakolla, oli Kosonen väsännyt hellan huuvineen.
Tiilerin perustiilissä oli tällä erää huomattavan paljon valmiiksi haljenneita yksilöitä.
Muuraukset saatiin ennen vappua pääosin tehtyä, katolla kaukana näkyy piippukin. Rappaukset täytyy jättää loppukesälle Ahvenanmaan keikan jälkeen. Periaatteessa se on parempikin, kerkiää tulisijoja vähän lämmittää ennen rappausta. Näin lämpölaajenemisesta aiheutuvia alkujännityksiä saadaan purettua ennen pinnoitusta. Tällainen menettely ei ole aina mahdollista kun homma pitää saada kerralla pakettiin.
