tiistai 31. maaliskuuta 2009

Savupiippu pystyssä pyhällä hengellä!

Siinä se on seisonu ainakin sata vuotta! Välillä on ehkä hieman saumailtu. Nyt piippu muurataan uudelleen samoilla tiilillä sekä samoilla mitoilla, koska rakennus on suojelukohde. Ensin vain on tehtävä telinetyöt, jotka tehdään oppilastyönä Turun ammattikorkeakoulun rakennusrestauroinnin opiskelijoiden kanssa.




Saumat näyttävät ulos päin hyviltä mutta sisäpuolelta ne ovat syöpyneet pahoin. Piipusta on paljastunut myös heikoimmat tiiliyksilöt, jotka ovat veden, pakkasen ja auringon vaikutuksesta poksahdelleet. Suurin osa tiilistä on kuitenkin kestänyt kovat sään rasitukset yli sata vuotta. Kestävyyden salaisuutena on oikein valikoitu tiili. Kovimmassa kuumuudessa palaneet "rautatiilet" ovat piipputiiliksi parhaita. Ne ovat niin tiiviiksi sintraantuneita, että vedenimukyky on erittäin pieni.





Piipunmuurauksessa telinetyöt ovat oma hommansa, joka kannattaa tehdä huolella niin itse muuraustyö helpottuu huomattavasti.


Peltikuoriuuni vanhan hellan tilalle

Rakennus oli aikoinaan jaettu useammalle asukkaalle, joten jokaisessa huoneessa oli puuhella. Nykyään rakennus palautetaan alkuperäiseen muotoonsa. Suuria muutoksia ei sinänsä ole tehty mutta suurimman huoneen, joka tulee toimimaan salina, halutaan hellan tilalle peltikuoriuuni huoneen lämmityslaitteeksi. Vanha puuhella puretaan mutta taustamuuri jätetään palomuuriksi. Sen oikeanpuoleisessa osassa kulkee hormi ylös joten peltikuoriuuniin saadaan alaliitäntä. Tämä on aina parempi ratkaisu verrattuna yläliitäntään, koska tällöin uuni pääsee lämmetessään vapaasti laajenemaan ylöspäin.

Alkuperäinen perustus ei aivan riittänyt 77 cm halkaisijaltaan olevan peltikuoriuunin tukemiseksi, joten perustusta levennettiin harkkomuurauksella.





Harkkomuuraus kätki vanhan kiviladotun perustuksen harmillisesti piiloon, mutta tämä oli ainoa vaihtoehto saada tukeva perustus. Harkkomuuraus tukee nyt myös vanhaa ja heikkoa kiviladontaa.











Perustus saavuttaa määrämittansa.










Pönttöuuni nousemassa vanhan puuhellan tilalle.



Uuni valmiina alkuperäistä muuria vasten. Muurin alkuperäinen muoto haluttiin jättää muistuttamaan aikaisemmasta puuhellasta.


Uuninmuuraaja lumitöissä!

Välillä täytyy hoitaa myös talonmiehen hommia.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Tulipesän korjaus Paimiossa

Pönttöuunin tulipesä oli muurattu poltetuista savitiilistä. Tiilet olivat rapistuneet ajan saatossa ja seinämät olivat paikoin lähes puhki. Alimmaiset tiilet vaihdettiin uusiin vanhoihin tiiliin. Valitsin tiiliksi pehmeitä heleän oransseja savitiiliä, joitka on otettu talteen puretusta kaakeliuunista. Laastina käytin tavallista saviuunilaastia. Lopuksi seinien pintaan vedin savilaastilla ns. "uhrikerroksen" joka suojaa tiilipintaa. Tämä "uhrikerros" voidaan uusia tarpeen vaatiessa. Näin tulipesä saa pitemmän elinkaaren. Ja näin pönttöuuni jatkaa elämäänsä tarkoituksessaan!

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Pönttöuunin muuraus Paraisilla

Pönttöuuni on rakenteeltaan yksinkertainen mutta lämmittäjän erittäin tehokas kampe. Peltikuoren ansiosta uunin kuoresta saadaan riittävän ohut, noin 70 mm, joka antaa lämmön nopeasti. Jatkuvassa käytössä uunia on lämmitettävä nykyisiä pulleita kuoritakkoja tiheämmin, noin 2 kertaa päivässä. Uunille se on vain hyväksi kun lämmitetään pieniä pesällisiä useasti. Tällöin hukkalämpö myös pienenee, koska uuni kykenee ottamaan pienestä pesällisestä suurimman osan talteen.


Kuoren tiilet muurataan peltikuoren sisään pystyyn lähes kiinni toisiinsa. Tämä muodostaa holvimaisen rakenteen joka on erittäin kestävä varsinkin kuoren paksuuteen nähden.






Peltikuoriuuni eli pönttöuuni on lämmitystehokkuuteen nähden vieläpä edullinen uuniratkaisu. Kaakeliuuniin verrattuna hinta on vähintäänkin puolet halvempi. Uudet normaalikokoiset peltikuoret luukkuineen, savupelteineen maksavat 600 - 1000 euroa, tiili ja laastimateriaalit noin 300 euroa ja muuraustyö noin 1000 euroa. Kokonaisuudesta voi selvitä jopa alle 2000 euron!

tiistai 10. helmikuuta 2009

Tuvan muurin korjausta Laitilassa



100 vuotias tuvan muuri oli päässyt repsahtamaan ajan saatossa. Leivininuunin luukku oli irronnut ja luukun yläpuolinen holvaus tipahtanut. Liekkö joku yrittänyt lainata luukkua. En tiiä tarkemmin talon historiasta. Lisäksi hella oli hieman väsähtänyt. On yleistä, että puuhella väsähtää kovassa käytössä. Se on rakenteeltaan suhteellisen heikkoluontoinen. Mutta onneksi se on helppo korjata! Ja jälleen saadaan puun voimalla lämpöä tupaan sekä soppa porisemaan.

Korjasimme Muurausliike Timo Kososen kanssa tämän kyseisen muurin. Aikaa siihen kului kaksi työpäivää. Hellan paistouuni sekä vesipadan kuori teetettiin paikallisella peltisepällä. Työ oli erittäin mielenkiintoinen, etenkin selvitellä miten muuri kaiken kaikkiaan toimii. Miten hormit kulkevat? Miten savupellit muuttavat kiertoa? Mielenkiintoista on myös se että ensin puretaan ja siinä samalla voi nähdä aikaisemman muurarin käden jäljen ja pohtia miten mikäkin on rakennettu. Sitten tehdään oma käden jälki, yleensä aikaisempaa muuraria kunnitoittaen pyrimme tekemään samalla tavoin, jos rakenne on järkeen käypä. Virheitä ei toki kannata toistaa, jos sellaisia ilmenee. Tämän hellan tulipesään käytimme tulenkestäviä tiiliä sekä erotimme tulipesän rungosta 10 mm:n mineraalivillalla. Näin ei aikanaan tehty mutta tässä kohdassa ei mineraalivillaa kannata välttämättä sivuuttaa. Tulipesä lämpenee nopeammin kuin kuori, joten liikunta sauma on hyvä olla.


Jatkossa muuri tarvii savupiipun, joka muurataan muurin päältä. Se oli nimittäin purettu välikaton tasaan. Mutta se on myöhempien aikojen touhuja se sitten.

perjantai 23. tammikuuta 2009

Kakaluuni Helsingissä


Uuninmuuraaja Helsingissä! Kaakeliuuni tuli sitä vaille valmiiksi että kö pääsis vain kotia Turkuun!